lauantai 28. joulukuuta 2013

Suola ja pippuri


IMG_6490

IMG_6488

IMG_6491

























IMG_6499IMG_6486


Joulu tuli ja joulu meni. Iloista oli sateesta ja pöpöistä huolimatta. Suurin syy taitaa olla loistokkaat kanssaihmiset, joiden kanssa saa joulun tehtyä oli olosuhteet mitkä tahansa! Onnea on mummola, jossa kaksivuotias potilas saa nukkua isovanhempien huoneessa ja viihdyttäjiä löytyy tädeistä ja sedästä niin ettei sivutautikänkkäränkkä saa vanhempien mielialaa täysin suistettua raiteiltaan. Syötiin, saunottiin, löhöttiin, pelattiin ja lahjottiin. Eipä sitä paljoa muuta voisi kaivatakkaan. 

Tänä jouluna olin jokseenkin todella otettu mielettömistä lahjoista jotka osuivat niin täydellisesti nappiin ilman minkäänlaista pienintäkään vihjailua. Sanattomaksi jäin! Lapsen myötä sitä jokseenkin unohtaa täysin omat lahjatoiveensa ja odotuksensa. Mikä näemmä johtaa loistavaan lopputulokseen kun voi olla niin todella positiivisesti yllätetty. Esimerkkinä tästä voisi olla kaikessa hiljaisuudessa ihailemani menun pippuri ja suolamylly. Muutama kuukausi sitten ymmärsin löytäneeni etsimäni ja jopa klikkasin "tilaa"-painikkeesta, mutta ruudulle pläjähti "tuote on loppunut"-lause. Myllyt eivät sillä kerralla päässeet kotiin. No, onneksi on muita, jotka ymmärtävät makuni päälle. Noin viisi vuotta olemme etsineet täydellisiä myllyjä, ja näin odotus palkitaan. Ihanaa!! Laatua ja kauneutta samassa paketissa! Rakkautta!

Nyt mummolasta palattua vallitsee kumma vimma ottaa kaikki jouluinen pois ja aloittaa uusi vuosi hieman yksinkertaisemmalla. Yltäkylläisestä jouluisuudesta on nyt saatu tarpeeksi. Koristeet kaappiin ja näkemisiin ensi vuoteen.

IMG_6498

Riemastuttavaa uutta vuotta!


ps. kuvassa myös pikkusiskoni itse tekemä mysli purkkeineen päivineen. Herkkua jota pikkumies ei voi vastustaa!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Luukku 24 : Taas toivotus hyvän joulun


Aatto on ja aika viimeisen luukun. Meidän kolmen kopla matkasi mummolaan jossa tuoksuu ja näyttää ihan joululta! Täällä on hyvä olla, rauha on maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Ainakin toistaiseksi! 

Toivottavasti olette nauttineet joulukalenteristani. Itselläni on ollut varsin rattoisaa ja hauskaa sitä puuhaillessa ja tunnelmia jakaessa. Tervetuloa jatkossakin kotiAnin juttujen äärelle, luvassa on viikoittain jotakin innostavaa ja kaunista katseltavaa kera kuulumisten ja ajatusten. Jos olet pitänyt tähänastisesta voit myös liittyyä blogin-seuraajaksi sivun alareunasta "liity tähän sivustoon"-painikkeesta ja seuraamalla ohjeita. Seuraajuus ei edellytä mitään, mutta saat ilmoituksen aina blogin tapahtumista ja kommentointi on helppoa. Siinäpä se. Bonukseksi saa allekirjoittaneelle hyvän mielen. 
 Kiitos vielä ihanasta palautteesta ja vastaanotosta!

Nyt uppoudun muutamaksi päiväksi täysillä joulun viettoon, rentoudun ja keräilen uusia ideoita. Suosittelen samaa!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Luukku 23 : Tekolumi




 Tämän ihanan joulukuisen kurasään innoittamana ryhdyin eilen luomaan pienen lumimaiseman keittiömme ikkunalle. Nyt jouluruokia pakertaessa voi nauttia valkoisista lumihiutaleista, eikä tarvitse keskittyä harmauteen. Ihanaa! 


















Joululaulut on tämän päivän iso juttu. Niitä kuunnellaan koko päivä tohinoiden ja puuhastelun parissa tietenkin itse mukana hoilaillen. Siispä kehittelin aatonaaton tunnelmiin  pienen "levyraadin" johon toivottavasti kaikki osallistutte!

Levyn sijaan raateillaan nyt joululauluja, niitä tämän joulun suosikkeja.
Kerro siis top 3 tämän joulun kuunnelmista kommenttiin alle, voit laittaa linkinkin jos tahdot täsmällisyyttä kenen artistin ja minkä tulkinnan mukainen tekele on se parhain.

Oikein mukavaa aatonaattoa, aherteluineen kaikkineen!

ps. tässä vielä omat suosikkini : ensimmäinentoinen , kolmas




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Luukku 22 : Käpykakku


Rakastuin itsenäisyyspäiväjuhlissa Red Velvet-kakkuun, jota kovin kakkutaidokas emäntä oli esille asettanut. Kakku suorastaan vei kielen mennessään, niin minun kuin miehenikin. Kakku on lähtöisin Yhdysvaltain eteläosista ja on ihanan amerikkalaisen makuinen, oikein unelmaisen tuhti  kakku. Valitsin tämän kakun joulupöydän komistukseksi, onhan siinä nuo jouluiset ihanaiset punahelmet, jotka maistuvat muutoin niin kovin täyteläisessä kakussa täydellisen raikkailta.
Jouluisuutta lisäämään tyrkkäsin kukkuran päälle käpysiä.



Iloa joulupuuhasteluun!


lauantai 21. joulukuuta 2013

Luukku 21 : Talonrakennuspuuhissa



Arkkitehti Anna otti kynän ja piirtämään ryhtyi. Leivinpaperiin piirtyi viiva, jos toinenkin. Arkkitehtina Anna on hyvin nopea, suurpiirteinen ja kokeilunhaluinen. Ensimmäinen vedos kelvatkoon, onhan rakennusinsinööri herra kaksivuotiaskin käynyt hyvin malttamattomaksi. Puuhaan on päästävä heti käsiksi. Ei siis kauaa mennyt kun linjoja kopioitiin taikinaan veitsenterällä. Samassa valmistettiin myös muita hahmoja, tehokkuuden nimissä tietenkin. Elementit valmistettiin, rakennusinsinööri väsähti ja meni nukkumaan. Tuli isänsä ja teki pojan urakan loppuun. Elementit liimattiin kasaan. Näin kohosi Villa kerrostalokartanokirkko korkeuksiinsa muistuttaen hieman hollantilaista kapeaa kaupunkiarkkitehtuuria. Siispä kohottakaamme tämä talo siskoni ja hänen hollanninrakkaansa kunniaksi, jotka tänään saapuvat Suomenmaan kamaralle joulunviettoon!


Tänä vuonna piparkakkutaikina teki tempun, ja onnistui paremmin kuin koskaan! En käsitä miksi, koska tein kaiken täysin samalla tavalla kuin aina ennenkin. No kävi miten kävi, emme voineet välttyä seurauksilta. Piparit loppuivat samana iltana. Epäilen ettei talokaan pysy kauaa tolpillaan.



Piparkakkutaikina

3 dl siirappia
2 dl sokeria
1 tl neilikkaa
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 1/2 tl inkivääriä
1 rkl pomeranssinkuorta
1 rkl soodaa
250 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
11-12 dl vehnäjauhoja


Sekoita siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa. Kiehauta. Ota kattila pois liedeltä ja lisää sooda. Anna taikinan kuohua (älä vatkaa). Lisää voi palasina ja anna sulaa joukkoon. Sekoita voisula kevyesti ja jätä jäähtymään. Kun taikina ei ole enää kuuma lisää kananmunat. Sekoita jauhot taikinaan. Kaada tuorekelmun päälle ja paketoi taikina. Nosta jääkaappiin ja leivo seuraavana päivänä.
Paista 200 asteessa n. 5-10min.


ps. Taikina on hyvää sellaisenaan!



perjantai 20. joulukuuta 2013

Luukku 20 : Tulkoon joulu







Neljännen kotivankilapäivän jälkeen asunto näytti erehdyttävästi nenäliinapilvilinnalta tai ehkä myös pyykkimereltä, muttei tippaakaan siltä miltä sen kuuluisi näyttää näin muutama päivä ennen joulua. Kummasti alkoi haave siivotusta kodista rantautua mieleen. Minkä sitä haaveilleen voi? Siivota voisi, sanoi näsäviisas ääni jossakin vasemman aivolohkon perukoilla, eikä jättänyt enää emäntäänsä rauhaan. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin tarttua imurinvarteen ja alistaa villakoirat tahtonsa alle. No, kun koneen on laittanut kerran käyntiin, turha sitä on heti sammuttaa, tietää vanhan kansan viisaus. Siivoutui kaappi, siivoutui toinen. Kotiväen iloksi laittautui arkunpäällinenkin uuteen jouluiseen uskoon. 

Yleisen järkevän ansaintalogiikan mukaan hyvästä työstä palkitaan. Niinpä matkasi hän työn päätteeksi kukkakauppaan, asetti kukan vaasiin ja istahti sohvalle. 
Ja niin oli hyvä, sanoi luoja luotuaan.
Antaa joulun tulla!



torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19 : Puuro




Meillä joulupuuro on aina tehty uunissa. Siellä se mehevöityy itsekseen, ilman että kukaan vahtii palaako se pohjaan. Lapsuudessa meillä oli puuhella, joka loi tunnelmaan ja puuron makuun vielä sen viimeisen täydellistävän silauksen. Äidillä on upea elämää nähnyt pata joka nostetaan koreilemaan jouluaamuna pöytään. Sieltä saavat kaikki kauhoa puuroa lautasilleen ja päälle vielä kaadetaan kunnon annos sekametelisoppaa.


Kaksimaalainen kun olen, kaipaan jouluun jotakin molemmista maista. Ehkä suurin suosikkini Bulgarian vaikutuksista jouluuni ovat nämä ihanan pienet perinteiset savipadat. Niihin teen joulupuuron, eikä puuropöydän kattaus voisi mielestäni paljoa kauniimmaksi tulla. 





keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Luukku 18 : Oi kuusipuu!


Kuusi on täällä. Ah, ihanuutta! Tuoksua!
On se vain niin somasti kasvanut komeaksi nuorukaiseksi, muovautunut metsänkasvattina persoonalliseksi omaksi itsekseen. Hieman on epätasapainoisuutta ja siellä täällä vänkyröitä. Kelläpä meillä ei olisi. Tervetuloa kotiin!


Kuusesta kiitos poitsun kummeille! Ihanuuksille, jotka jakelevat joulumieltä ympärilleen ja yllättelevät täydellisillä maaltatulotuliaisillaan kerta toisensa jälkeen. Helpottaa suuresti kun ei tarvitse flunssaisen kömpiä sängyn pohjalta kuusikaupoille!





tiistai 17. joulukuuta 2013

Luukku 17 : Pakettipuuhia

Kävipä tässa taannoin tuuri. Tilasin upealle matkamuistolampunjalalleni uuden lampun ja siinä samassa muutaman astian. Muutaman viikon kuluttua kun paketti saapui posteljoonin tuomana kotiovelle, hämmästelin ja ymmästelin laatikon suurta kokoa. Siinä sitten avasin pakettia ja auki saatuani ilokseni huomasin: paketissa oli pakettipaperia paketeille niin monelle, että taitaa tämän joulun paketit tulla paketoitua tällä pakettipaperilla, joka niikseen oli kai tarkoitettu tässä paketissa pakettipaperin sijaan vain paketoinnissa käytettäväksi paketin täytteeksi. Joskin myös pehmusteeksi paketin matkatessa mahdollisesti kolisten pakettiauton perällä. Olin paketistani vallan tyytyväinen!  Eikun paketoimaan!

Tässä tämän onnenkantamoisen seurauksia:













Oikein valoisaa päivää jokaiselle!







maanantai 16. joulukuuta 2013

Luukku 16 : kyläilyä kynttilänvalossa



Olin viettämässä mahtavaa viikonloppua Kouvolan parhaimmassa seurassa. Toinen on iki-ihana pitkäaikainen rakkauspakkaus ystäväni ja toinen on varsin upea uutukainen tuttavuus. Viikonloppu oli kauan odottamani vaihtoviikonloppu miehen kanssa. Mies meni kalaan, minä pääsin kylään. On upeaa olla hieman hupsahtaneiden ja mielettömän sydämellisten ihmisen vieraanvaraisuuden kohteena, se kai jo riittäisi kertomaan viikonlopun tunnelman kokonaisuudessaan. Eipä pahemmin haitannut edes miesten taajuuksille madaltunut äänenlaatuni. Kyllä sitä kummasti vaan asiansa saa örisemälläkin löpistyä.

Kokkasimme, söimme, rupattelimme, nautimme, teimme aarteenmetsästyksiä kirpputoreille, katselimme elokuvaa ja höpötellä rupattelimme vielä lisää. Ei paremmin olisi voinut latautua tämä mami.

Nappasin teillekin tuliaisen mukaan - makunautinnon kerrassaan.
 Reseptin sain matkaani kaikkine salaisine ainesosineen, joita ei tietenkään saa ostettua kaupasta. Siitä huolimatta suosittelen kokeilemaan! 



Jouluinen juustokakku


pohja: 

10 digestive-keksiä
100g voisulaa
1rkl kanelia


täyte: 

3dl kermaa
200g turkkilaista jogurttia tai maustamatonta tuorejuustoa
3dl tomusokeria
1tl vanilijasokeria
1tl kardemummaa


pinnalle: 

granaattiomenan siemeniä ja pistaasipähkinöitä


salaiset ainesostat: 

sydämen mitta kiltteyttä 
kokonainen loistava keittiömestari


Murskaa keksit. Sekoita kaneli ja voisula keksien joukkoon. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja levitä keksipohja sen päälle. Vatkaa kerma. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja kaada täyte keksipohjan päälle. 
Pakasta vähintään 4h. Ota sulamaan n. 15-20min ennen tarjoilua.

Kuten varmasti näette, ei kakkua ole pilattu vaikeatekoisuudella. Yksinkertainen valmistaa ja yksinkertaisesti nautinnollista. Muista kuitenkin salaiset ainesosat tai voi tulla paha kakku.  





Sain tässä taannoin muutamasta lähteestä palautetta postauksien julkaisuajankohdasta, ja täten aikaistan luukun aukaisun aamu kuuteen kaikkien aamuvirkkujen iloksi. 
Joulun alla kannattaa toivoa, silloin usein toiveet toteutuu!