torstai 28. elokuuta 2014

Punajuuripiirasta ja norsunluita.

IMG_9652

IMG_9656

IMG_9642

IMG_9650

IMG_9648IMG_9668

IMG_9662IMG_9664



IMG_9661

IMG_9667


Punajuuripiirakka


Pohja:

2,5dl vehnäjauhoja
2,5dl täysjyvävehnäjauhoja
1tl suolaa
100g voita
kananmuna
2tl kylmää vettä


Täyte:

3-4 punajuurta
2 punasipulia
oliiviöljyä
2tl timjamia
suolaa ja pippuria
2dl kermaa
2 kananmunaa
200g fetajuustoa tai vuohenjuustoa


Sekoita jauhot ja suola. Nypi joukkoon voi. Lisää muna ja kylmä vesi ja sekoita  taikina tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna sen jähmettyä jääkaapissa n. 30 min. Pingota irtopohjavuoan pohjaan leivinpaperi ja levitä taikina pohjalle ja nostele vuoan reunoille n. 3cm. 


Kuori ja kuutioi punajuuret. Kiehauta punajuuria n. 10min. niin että ne ovat mukavan rapsakoita, kuitenkin haarukalla läpäistäviä. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulia ja punajuuria siinä. Lisää timjami, suola ja pippuri. Levitä seos piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja kaada vuokaan punajuuri-sipuliseoksen päälle. Leikkaa juusto ohuiksi siivuiksi ja asettele piirakan pinnalle. 


Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.


IMG_9676

IMG_9674


Viikonloppuna juhlittiin vanhempien nosrunluuhäitä joka siis suomennettuna tarkoittaa kolmeakymmentä vuotta naimisissa oloa. Juhlan kunniaksi pyöräytin kuvissa esiintyvän punajuuripiiraan, jota sitten syötiin yhteistuumin salaatin ja monenmoisen muun juhlaruoan kera. Paljon voisin juhlapuheen omaista tähän luritella, mutta jätetään se muihin hetkiin. Ihailevasti hattua kuitenkin nostan rakkaalle konkariparille, harvaan on nykypäivänä jääneet norsunluut.

Rakkaus on kaunista.

Samaista piirakkaa tein tässä taannoin ravintolapäivään ja kuulemani mukaan se oli osoittautunut oikeaksi hitiksi. Ravintolapäivän versio piti sisällään fetajuuston sijaan vuohenjuustoa. Tämä norsunluuhäidenvieton piiras taas oli fetajuustoin kruunattu ruokaseuran vuohenjuustonirsot huomioonottaen. Kumpikin versio osoittautui kelpo piiraaksi. Kukin valitkoon juustonsa.

Punajuurista vielä sananen, sillä nämähän ovat nyt ihan oman maan kasvatteja. Tai siis, rehellisesti sanottuna kaupungin peltopläntin kasvattejahan nämä, mutta kuitenkin, omin kätösin rakkaudella hoivattuja juurikkaita. Pienuudestaan huolimatta melkomoisen herkullisia. Kummasti siellä kasvaa sitä sun tätä ja satoa on ihan reippaastikin, ottaen huomioon hyvin heitteellejätetyn palstapläntin olosuhteet runsaiden rikkaruohojen keskellä. Sitä aina keväällä haaveilee tonkivansa multaa kesänmittaan harva se päivä, mutta niin vaan aurinko, rannat ja muut menot vievät houkutuksillaan viljelijän pois huollettavistaan. 
Mutta onneksi on syksyn sato, sitä en sentään minäkään jätä heitteille .


- Ani -



IMG_9680


tiistai 26. elokuuta 2014

Esinerallia ja rakkautta.

IMG_9839

IMG_9846

IMG_9844

IMG_9808

IMG_9838

IMG_9852

IMG_9822

IMG_9840

IMG_9801

IMG_9825

IMG_9841


Viikkon takaisessa postauksessa kerroin teille muutoksista keittiöntasolla. Tuli myös paljastettua ettei esineralli ulottunut vaan keittiön puolelle, vaan melkeinpä kaikki huushollin tasoilla tönöttävät pääsivät osallistumaan tähän hurjan hauskaan emännän tohinaan.

Tänään kuvattaviksi pääsivät melkein kaikki olohuoneen muutoksen kokeneet, sohvapöytää ja ikkunalautaa lukuunottamatta. Niistä vieläkin myöhemmin tohdin luvata kuvamateriaalia kun valokuvaajapersoonani taas tästä intoutuu uudelleen kuvakulmista sykkimään. Kaapista nostin esille muutamat kynttilänpidikkeet, jotta täälläkin oltaisiin varautuneita pimenevien syysiltojen tunnelmointiin. Vihreää lasia oleva tuikkulyhty on viimetalven kirpputorilöytö joka kylläkin tönötti koko kesän lipaston päällä, kun eihän noin kaunista raaskinut kaappiin piilottaa. Samaisissa tunnelma-aatoksissa siirsin korkeuttaan komeilevan lampunjalan pianon päälle, asunnon pimeintä kolkkaa valaisemaan.

Oksat jatkavat rönsyilyään meidän taloudessa niinkuin emännän pulinat. Eikä niille näy loppua, oksille eikä pulinoille. Ensimmäinen oksaviritelmäkranssi on ollut meidän seinillä jo edellisen asunnon ajoilta. Taitaa sille tulla jouluna ikää jo kolme vuotta, vaikka silloin ajatus oli vain joulukranssin virkaan vihkiä. Viimetalven käpyoksat ovat nekin kesän yli säilyneet maljakossa, ja siinäpä edelleen viihdyttävät katsojaa samoin kuin lipaston päälle päätynyt muotopuoli oksakaunokainen.

Esinerakkaus on eriskummallinen rakkaus luontoaan. Se usein leimataan niin kovin pinnalliseksi, ihan omasta toimestanikin, ja silti mitä omituisimmat ja toisistaan erilaisemmat materiakimpaleet voivat tuottaa niitä mulkoilevalle suuren suurta onnea ihan tuolla tunnemaailman syvyyksissä.


- Ani -


IMG_9810



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Helmi - raikas syysaamu

IMG_9790


Huomentapäivää maailma!

Tänä aamuna ponkaistiin harvinaisen pirteinä unimaailman syövereistä uuteen päivään.
Ikkunan kun avasti pyllähti kirpsakka syysilma sisälle. Outoakin oudompi mieliteko syttyi syysilman johdosta, ja niinpä jo ennen aamupalaa vedin lenkkarit jalkaan ja hyvin tapojeni vastaisesti polkaisin kehoni juoksuvauhtiin, vallaten rauhallisen sunnuntaiaamun puistopolut töminälläni.
Teki hyvää, niiiiin hyvää!! Ajattelin jopa, että tästähän voisin ottaa itselleni pysyvänlaatuisen tavan. Oman rajallisuuteni ja perustavanlaatuisen aamulaiskuuteni tuntien epäilen kuitenkin tuon tavan jäävän vain unelmaksi ja harvinaiseksi sunnuntaiaamun oikuksi.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, ehkä jopa tavaksi ottamaan, myös itselleni!
Ah! Tästä oli hyvä startata päivään.

Designtori tampere. Sinne polkaistaan seuraavaksi!

Ihanan pirtsakkaa sunnuntaita!  Ja tervetuloa uudet lukiat!


- Ani -


torstai 21. elokuuta 2014

Kemujen ruokasatoa

IMG_9578


Arkipäivän iltapäiväkemuissa hyvät tarjoiltavat ovat simppeleitä ja ripeitä valmistaa, kuitenkin raikkaita ja täyttäviä, sekä tietenkin hyvän makuisia! (Kovin helpottaa myös, kun ottaa ruokavaliot kerralla huomioon, sen sijaan, että tekisi monen monituista eri versiota samasta ruokalajista.)

Kuvauksen mukaisen menun onnistuin kun onnistuinkin vihoviimein luomaan meidän avoimiin oviin kovan luomistuskan jälkeen. Kaupassa usein viimeiset palaset loksahtavatkin kohdilleen kun sopiva kiire on karsinut kaikki turhan työläät luomusvariaatiot pois listalta. 

Meillä tarjoiltiin tomaattineliöitä, jotka ovat pikaisempi versio pasteijoista, perunasalaattia oman palstan perunoista, tomaatti-oliivi lisukesalaattia, huiman helppoa melonisalaattia ja tietenkin makeanhimoon muffinsseja. 

Päätinpä tämän sadepäivän piristykseksi läväyttää kaikki reseptit muffinsseja lukuunottamatta tähän yhteen julkaisuun. Muffinssien salat lupaan jakaa myös heti kun saan Martha Stuartin viisauksienkirjan uusintalainaan siskoltani, sillä resepti hukkui jonnekkin visuun rakoon julkisuutta piiloon. 


IMG_9601


Perunasalaatti
- vegaani - 

perunaa
aurinkokuivattuja tomaatteja (rosmariiniöljyssä)
kidneypapuja
sipulin varsia
rucolaa
suolaa ja pippuria

Keitä perunat suolan kera vedessä (uudet perunat suosittelen säilyttämään kuorineen).
Kaada perunoista vesi ja jäähdytä viileiksi.
Paloittele jäähtyneet perunat ja lisää loput salaatin aineet. 
Lorauta lopuksi reilu loraus aurinkokuivattujen tomaattien öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. 


IMG_9593

IMG_9602

IMG_9600IMG_9595

IMG_9580


Pienet tomaattineliöt
- kasvis -

1 pkt voitaikinaa
1 kananmuna
100g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl vettä
rosmariinia, suolaa, pippuria
pieniä tomaatteja

Levitä voitaikinalevyt leivinpaperin päälle uunipellille. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Leikkaa jokainen levy kahdeksaan osaan ja paina pullonkorkilla jokaisen neliön kekiosa painuksiin. 
Voitele neliöt kananmunalla. 

Notkista tuorejuusto vedellä ja oliiviöljyllä. Mausta rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Laita pieni lusikallinen täytettä jokaisen voitaikinaneliön keskelle. Puolita tai viipaloi tomaatit ja paina napakasti tomaatti neliön keskelle, niin että täyte levittyy samalla  hieman laajemmalle. 

Paista uunissa 225 asteessa n. 10 min, kunnes neliöt ovat kauniin värisiä.




IMG_9592


Värikäs melonisalaatti
- vegaani - raaka - herkullinen - terveellinen -


Vesimelonia
Hunajamelonia
Pensasmustikoita

Paloittele melonit kulhoon ja lisää mustikat päälle. 
Siinäpä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.


IMG_9577


IMG_9599


Tomaatti-oliivisalaatti

rasiallinen pieniä luumutomaatteja
kalamata-oliiveja
vihreitä oliiveja
2 pientä sipulia
oliiviöljyä
sitruunanmehuoa
suolaa, pippuria

Viipaloi luumutomaatit ja sipulit kulhoon. Heitä sekaan oliivit, loraus oliiviöljyä ja sitruunanmehuoa. 
Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi ennen tarjoilua ja anna maustua.


Terkuin, 

- Ani -


IMG_9588




tiistai 19. elokuuta 2014

Muutoksia keittiöntasolla.

IMG_9542

IMG_9534

IMG_9544

IMG_9533


IMG_9539


Öljyt ja balsamico muuttivat messingistä valkoiseen. 
Menut tekivät tässä samassa pesäeron ja muuttivat erilleen pullojengistä omilleen pyörälautasen viehkeään huomaan. Viimetalven messinkihuuma alkaa tuntua keittiöntasolla melko liialliselta ja tunkkaiselta, niinpä vähän kevensin taas tunnelmaa. 

Pikku muutos, voisi luulla. 
Kävi kuitenkin sisustajan tyyppilankeus ja sitä antoi pikkusormensa tajuamattaan miten koko käsi humpsahtaa siinä samassa piiriin pieneen joka pyörii haluasi tai ei. Piiri pyöri keittiöntason kautta olohuoneen ikkunalaudalle, josta sisustaja mokoma meni varastamaan valkoisen metallikorin keittiön puteleita varten. Tyhjä aukko jäi harmittamaan ja voittekin varmaan arvata lopun tästä loputtomasta oravanpyörästä. Onhan tämä varmasti tuttu tapahtumienpolku monelle. 

Lopulta kaikki tasot ja koko huushollin pienesineistö läpikäytynä voidaan todeta, että näin on parempi. Aina välillä on hyvä raikastaa ilmettä. Toki sen olisi voinut tehdä hieman kiireettömämpänä päivänä, mutta miksi ihmeessä, mukavahan sitä on juosten loppupäivän asiansa hoitaa.

Eiköhän loputkin aikaansaannokset pääse kuvin todistetuiksi tässä lähitulevaisuudessa. 
Eikö ole muuten ihana tuo raastin jonka taannoin mökkiviikon kirppisreissulta nappasin matkaan, vielä kun raaskisi jonkun naulan naulata tuonne kaakeleiden välikköön. 

Tänään olette muuten kaikki tamperelaiset ja sen seuduilla kuljeskelevat tervetulleita meille ihastelemaan Noshin syksyn uutuuksia. Luvassa arvonta ja muuta mukavaa!
Lisäinfoa saat tuossa ylhäällä Nosh-kotikutsut painikkeen takaa.


Raikkaita sadepäiviä!

- Ani -



IMG_9540IMG_9566














sunnuntai 17. elokuuta 2014

Helmi - Äiti ja sen poika.

IMG_9303

Loppuviikosta se iski, ja lujaa.
Ei ole enää arjen tehokaksikkoa tutkailemassa puistonkulman muurahaispesää tai kruisailemassa kaupungin bussilla kerhosta toiseen. Ei loikoilla enää lounaaseen asti sängyssä sadepäivinä majoja rakennellen, eikä sotketa koko keittiötä leipuripuuhissa aamutuimaan.

Tuntuu, että kuluneet kaksi viikkoa päiväkodissa on kasvattaneet meidän pojasta niin suuren. Riisuu reippaasti ulkokamppeet sisään tultaessa, kantaa oman reppunsa joka paikkaan, juttelee tuntemattomille lapsille ja leikkii jo isojen poikien leikkejä juonineen päivineen. Kaiken lisäksi en voi ymmärtää mitä ihmeen tehopuuroa siellä syötetään, koska ainakin kymmenen senttiä on tullut pituutta lisää! Eikä yhtään lapinlisää!

Minusta on varmaan nyt tullut se täti, joka näkee lapsen kaksi kertaa vuodessa, ja ihmettelee suureen ääneen lapsen kasvua. Apuuva!


- Ani -

torstai 14. elokuuta 2014

Vielä kerran mansikkaa.

IMG_9207

IMG_9193

IMG_9206

IMG_9174

IMG_9204

IMG_9183IMG_9170



Nytkö se jo tuli se syksy!? En tiedä olenko ainoa, jolle syksy pöllähti nurkan takaa ihan arvaamattoman vauhdikkaasi. Vastahan lojuttiin uimarannalla paahteessa ja popsittiin mansikoita, mietittiin helteen aikaansaannoksia pääkopassa ja hikoiltiin kuin pienet suihkulähteet. Nyt tekee mieli parvekkeen ovi pistää kiinni hetken tuuletuksen jälkeen, kun varpaissa tuntee kirpsakan syysilman tuulet. Aika mukavan kirpsakan, nyt jos oikein asiaa ajattelee. Pitkästä aikaa kesän jälkeen on olo, että hellettä on ollut riittävästi. Eikai muuta kun tervemenoa kesä ja tervetuloa ihana värikäs syksy puuhineen kaikkineen!

Näin nyt hieman jälkijunassa vasta ehdin jakaa teille tätä kesän herkkupiirasta, jota tehtiin muutaman viikon takaisella mökkilomallamme. Mökille mentäessä musitelin kaupassa Eevan postausta kesän helpoimmasta piirakkareseptistä, ja yritin osteskella aineita muistikuvani pohjalta. Eihän siitä ihan samanlainen tullut, mutta tuli oikein kelpo herkku ja edelleen huimaavan helppo piiras kuitenkin.
Mainittakoon nyt vielä, että piiras on sokeriton. Sokeria kaipaavat ripotelkoot sokerinsa piiraan pinnalle ennen paistoa ja nauttikoot piiraansa kevyen sokerikiilteen kera.

Jos tätä piirakkaa haluasi hieman syksyistää, voisi toki mansikat vaihtaa vaikka persikkaan, nektariiniin, aprikoosiin tai miksei vaikka luumuun.

Nyt hilpasen vetämään keuhkot täyteen raikasta syksyä tuoksuineen ja tunnelmineen!
Ihanaa syyseloa!


- Ani -



IMG_9196