torstai 29. toukokuuta 2014

Luottopiiras


IMG_3660

IMG_3665

IMG_3671

IMG_3662

Ensimmäinen reseptipostaus on nyt täällä valmistuvien ja kesälomalle kirmaavien koululaisten kunniaksi. Eilen toimittajan ja kuvaajan vieraillessa popsittiin aherruksen keskellä tätä meidän luottopiirakaksi muotoutunutta herkkua. Resepti on omasta takaa ja siinä yhdistyy meidän poppoon suosikkimarkettijuustoa, mystistä herkkumaustetta ja iki-ihanaa Kippari-Kallen voimaainetta.
Nam!


Pinaatti-kirsikkatomaattipiiras


Pohja 

100g voita
2,5dl vehnäjauhoja
1dl ohrajauhoja
1,5-2rkl vihreää pestoa
1/2dl vettä


Täyte

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi

tuoretta pinaattia
rasiallinen kirsikka-/miniluumutomaatteja
4 kananmunaa
1prk kermaviiliä
150g mellanlagrad wästgötä - juustoa (musta)
muskottipähkinää, suolaa, pippuria

päälle esim. tuoretta timjamia


Kuulota öljyssä  suikaloituja sipuleita ja pinatteja. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita pohjan ainekset ja painele vuoan pohjalle ja muutaman sentin matkalta vuoan reunoille.
Paista pohjaa 10 min. 200 asteisessa uunissa.
Sekoita kananmunat, kermaviili, mausteet ja raastettu juusto.
Puolita tomaatit.
Nosta pinaatti-sipuliseos paistuneen pohjan päälle.
Kaada siihen päälle kermaviiliseos ja asettele tomaatit pinnalle.
Paista uunissa vielä puoli tuntia.

Tuhti piirakka on parhaimmillaan reilunkokoisen raikkaan salaattiannoksen kera nautittuna. Voit halutessasi myös ripotella yrttejä piirakan päälle. 


ps. kuvat on taidokkaan siskon käsialaa. 

IMG_3656IMG_3668


- Ani -


tiistai 27. toukokuuta 2014

Tunnelmaa etsimässä


IMG_7633

Makuuhuone on meillä kaikkein pisimpään hakenut muotoaan. Osittain se varmaan johtuu liukuovien pitkäaikaisesta odottelusta, kun niiden tilaaminen saatiin aikaseksi vasta puolisen vuotta varsinaisen rempan loputtua. Jos nyt siitä odotteluajasta referoin joitakin, niin en ikinä suosittelisi kenellekään avovaatekaappia. Ei ainakaan näillä viikkaamisinnoilla joita meidän perheestä löytyy.
Nyt on tavarat sulassa sekamelskassa liutettavien ovien takana, siellä saavat olla ihan rauhassa. Ihanaa kun sinne saa siivota eikä sitä siivota kun vieraat tulee!

Kaappien tullessa en kuitenkaan hihkunut onnesta. Huoneesta tuli ihan persoonattoman kolkko. Tuli äkkiäkkikiire kun olin vielä mennyt lupaamaan asuntommekin kuvattavaksi. Tänään sitten vuorokautta ennen h-hetkeä sain verhot tuskallisten etsintöjen jälkeen omasta varastosta roikkumaan. Kiitos kiskonkiinnittäjälle ja siskolle kauppakärsivällisyydestä. Nyt on kolkko mennyttä tunnelmaa, paitsi euron amppelilöytöjen kohdalla. Vielä kukkakauppaan ja siivoilemaan. Sitten vain jännityksellä katsotaan mitä ammattilainen saa huomenna kamerallaan taiottua.

Ihanaa keväistä viikkoa teille kylmyydestä huolimatta!

IMG_7615IMG_7626

IMG_7631IMG_7613


IMG_7620


IMG_7636

IMG_7606

IMG_7619

IMG_7628

- Ani -









sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Helmi - uusia tuulia


IMG_7361

Huomenta ja oikein mukavaa sunnuntaioleilua kelle oleilua on tänään luvassa ja rattoisaa puuhapäivää niille kaikille kenelle sunnuntai on puuhakas päivä ja suunnitelmissa on kaikensorttista mukavaa aherrusta. Itse samaistun jälkimmäiseen. Tässä aamupalan ohessa kirjoittelen, jonka jälkeen sitten lampsitaankin saapasjalkaisina palstanlaidalle avaamaan palstakausi juhlallisesti maata muokkaamalla ja lähettämällä jo itsenäiseksi kasvatetut taimikullat omaa paikkaansa etsimään suureen multamaailmaan. Jes! Tätä on niiin odotettu! 

Kuten ehkä huomata saattaa, tein tässä yhtenä yönä inspiraation puhjettua hieman uudistusta blogin ilmeeseen. Työhän jäi kesken unihiekan vallattua silmät, siksipä pieni varoituksen sana tulossa olevasta jatkosäädöstä ja kaikenlaisesta viilauksesta, mutta älkää antako sen häiritä. Tässä samaisessa muutoshengessä ajattelin muuttaa vähän myös juttujen ajankohtia ja lisätä yhden herkullisen juttuketjun. Tiistai saa säilyä ennallaan sisustusjutuillaan ja muulla höpinällä jota mieleen virtaa, lauantain Helmi saanee siirtyä sunnuntaille ihan vain leppoisuuden nimissä. Pe-la on meillä tavanomaisesti melkoista hulivilinää enkä oikein osaa tekstejä ennakkoon raapustaa. Kesän kunniaksi ajattelin lisätä vielä sen herkun, eli torstain ruokapostauksen. Nyt on uudelleensyntynyt sisälläni ruokainnostus, joka on ollut jo pitkään, aivan liian pitkään, lomalla. Tätä uudestisyntymisen riemua aion nyt sitten torstain torvessa toitottaa myös teidän (toivottavasti) riemuksenne. :)

Multatouhujen perästä mennään tekemään viikon hyvätekeväisyystyö apuvoimina olemalla tapahtumassa, joka kerää varoija kristillisen päiväkodin rakennushankkeeseen. Pikkupursiprojektista voi kiinnostuneet käydä lukasemassa täältä.

Nyt saappaat jalkaan!




ps. jos on muuten juttutoiveita, niitä kuulen oikein mielellään! Saa myös kertoa mitä lisää ja mitä ei mielellään enempää. Blogin jäseneksi voi liittyä ihan sivun alalaidasta tai toki myös bloglovinin tai blogilistan kautta.


tiistai 20. toukokuuta 2014

perhe piknikillä

IMG_7560

IMG_7597

IMG_7585

IMG_7575

IMG_7571

IMG_7580

IMG_7567

IMG_7570

IMG_7590

IMG_7568IMG_7564

IMG_7592

IMG_7589


Nyt taidan uskaltaa jo sanoa, että KESÄ on täällä!! Vaikka kaveri mainitsikin päivällä todistaneensa raesadekuuron, eipä haittaa sekään, kai yksi sellainenkin kesään mahtuu. 


Mies parka paahtaa töissä oli helle tai ei. Lomaan on vielä matkaa, ja sekin on typistetty kuin Pekan häntä. Onneksi toimistoonkin voi mennä shortsit päällä, voi olla edes piirun verran kesämies. Aamupäivän puistoleikit ja ikkunanpesupuuhat sai meidät kaksi kotilomalaista niin huipulle kesätuulelle, että hymyiltiin kaikelle mikä vastaan tuli. Kesä on kesä, ja silloin taitaa herätä koko pohjolankansa hereille, niin lapset kuin isommatkin. Sen verran kävi insinööriparkaa sääliksi hyvän sään nautinnosita paitsi jäämisen johdosta, että katettiin pöytä tällä kertaa kassiin, otettiin viltti kainaloon ja ohjattiin töistäpalaaja suoraa tietä sisäpihan nurmikolle. Arkipiknik on kesän kingi, se on pelastanut niin monet lomattomat kesät! Suosittelen!


Tässä kun linssin vangitsemaksi pääsi koko perhe kasvoineen kaikkineen, ajattelin kertoa vähän meidän pienestä perheestä, sitä kun ei ole vielä kunnolla tullut esiteltyä tähänastisessa blogihistoriassa.


Meitä on siis kolme, minä, mies ja poika. Näin on ollut jo kaksi ja puoli vuotta, sitä ennen meitä oli kaksi. Kaksi toistensa teinirakkautta, niin huimaa on kun kohta tulee yhteiseloa täyteenkymmenen vuotta. Kymmenen hyvää vuotta, ihan mieletöntä kun noin voi sanoa! Ei sovi sitäkään pitää itsestäänselvyytenä, sen verran on elämästä opittu. Mahtuuhan vuosiin kaikenlaista, mutta ihanaa kun sen kaiken kukkuralle saa olla rakastettu ja rakastaa sitäkin enemmän ja syvemmin kun mitä sillon alkuun. Eihän sitä tuntematonta voikkaan rakastaa, siksipä on hyvä kun kokoajan paljastuu lisää toisen sieluista syvistä. Sama pätee kyllä tuohon meidän jälkikasvuun, yhteiselo on hauska seikkailu toisen persoonan syviin syövereihin.

Me nautitaan kesästä, ystävistä, hyvästä ruoasta, lautapeleistä, piiitkistä vierailuista, mökkeilystä, automatkojen improvisaatio musiikkisessioista ja suklaasta, varsinkin iltaisin kahdestaan. 

Remppaamisesta on muodostunut meidän juttu, jos ei oo projektia, niin sitä visioidaan ja siitä unelmoidaan. Kämpät on meidän juttu, etuovissa ja vastaavissa pyöritään harva se viikko laatuajan merkeissä. Hassua kuitenkin on, vaikka kotijutut on meidän juttu, ei olla koti-ihmisiä. Ei nyt antikoti-ihmisä kuitenkaan, mutta ollaan käsittämättömän paljon aina menossa. Syyksi langetettakoon huippuihmisten seura, joka vetää sosiaalisriippuvaisia puoleensa kuin lehmänlanta kärpäsiä. Toisin sanoen, nautitaan olla ihmisten ilmoilla. 


Vauvan tulo muutti paljon ja toisaalta ei paljoakaan. Jotenkin se tulla tupsahti vain ja otti paikkansa. Mukanaan se toi ainakin yhden ikuisuuseripuranaiheen, toiselle kun uni on tärkeää ja toiselle valvominen on nautinto, eritoten yhteistuumin toteutettuna. Ihaninta kuitenkin tuossa tuoreimmassa jäsenessä on se kun huomaa miten se vaan niin sopii tähän meidän jatkeeksi. Miten se voikaan olla niin meidän tyyppinen? Yhtä hassahtanut ja tomera.

Ei kai tässä muuta, kun että ollaan ylpeitä omistamme! Vaikka ne välillä huuteleekin kaiken kansan kuullen äiti! äiti! mulkku! Mun solmiin talttu mulkku! Katsoppas äiti, mulkku kipittää mun kälessä.





IMG_7595



lauantai 17. toukokuuta 2014

Helmi - olohuone ja ajatukset kesässä

IMG_7550

Tulin ihan pikaisesti toivottamaan mukavaa viikonloppua joka iikalle. 
Menoa tuntuu riittävän täällä meillä, mutta ei se mitään, menohan on välillä oikeinkin mukavaa varsinkin, jos se on mukavan sorttista se meno.

Hymyssäsuin otetaan helteet vastaan, niiiin makoisalle ne maistuu pitkän odottelun jälkeen. Kesätunnelmissa viikonloppuun siis, toivottavasti tekin!

Ikkunanpesun kun vielä kerkeisi, voisi verhokarusellin laittaa pyörimään samaan syssyyn... 



tiistai 13. toukokuuta 2014

Kaunis ja siro viiskytluku

IMG_7508

IMG_7529



IMG_7522


IMG_7510

IMG_7519

IMG_7514

IMG_7518

Pidän siitä, että huonekalut käyvät yksiin talon kanssa. Heti kun alettiin pesäämme rakentaa tällaiseen viiskytluvun keltarapattuun kerrostaloon, aloin kiinnittää kaikkialla huomiota saman vuosikymmenen huonekaluihin, enkä oikein osannut edes muunlaisiin mööpeleihin katsahtaa. Ja onhan se niin, että kyllä nuo tänne sopii. Mittasuhteen on kohdillaan. Mittasuhteissa juurikin on jokseenkin se viiskytluvun juttu, joka iskee omaan silmään. Siro, ilmava ja kevyt.

Siniset kaksoset löysin tori.fi:stä ihan melkein meidän naapurista, eikä hintakaan missään määrin hirvittänyt. Meillä oli mummolassa kovin samanlaiset vihreällä kankaalla verhoillut tuolit, jotka on jo periytyneet yhden sukupolven alemmas meidän porukoiden olohuoneeseen. Jo aikapäiviä sitten ilmoitin, että nämähän on sitten minun kun perinnönjakoja toteutellaan tai milloin vaan kun nykyisten omistajien silmä kyllästyy niitä katselemaan. Voi kuulostaa rajulta, mutta meillä on kolmen siskoksen voimin harrasteltu perinnönjakoa jo hamasta lapsuudesta asti. Aina silloin tällöin joku tokaisee, että toi on sitten mun, eikä muilla siihen enää ole kovasti sananvaltaa. Nopein voittaa, on meidän viidakon julma laki. Onnea on tarpeeksi erilaisen maun omaavat siskot, muuten meillä olisi varmaan jo päädytty ties minkälaisiin perheriitakierteisiin. En kuitenkaan malttanut odottaa tuolien kohdalla sukupolvenvaihdosta, sitäpaitsi kun toivon rakkaille vanhuksille oikein tervettä ja pitkää ikää. Ostinpa siis omat.

Miehen polviloma alkaa olla viimeisillään. Olihan siinä kolme viikkoa mukavasti perheen keskeistä aikaa. Paljon nököteltiin kotona, kun oli poskiontelon tulehdusta ja vatsatautia ja ties mitä tähän samaan syssyyn. Säätkin on suosineet kotipuuhailuja, joten sen suuremmitta hermoilematta ollaan päätetty antaa loikoiluvietille periksi. Ja hyvää on tehnyt! Mitenkähän sitä taas totutaan arkeen?
No onneksi on kaikkea jännää tiedosssa ja viikonlopuille paljon juhlia tästä ihan juhannukseen saakka.

Nyt lähdetään ulos uhmaamaan kylmää. 
Pitäisi varmaan tanssia joku aurinkotanssi!



IMG_7528

lauantai 10. toukokuuta 2014

Helmi - Äitihahmo

IMG_6978


Päivää liian aikaisin ryhtyi tämä mamma miettimään elämäänsä ja tulevaa äitienpäivää. Varoittelut ja pahoittelut siis siitä. Etuajassa pohtimisen jälkeen voikin sitten huomenna olla jo täysin hymyssäsuin juhltauulella, ei tarvitse kukitettavana kurtistella otsaryppyjään mietteiden pauhatessa pääkopassa.

Siispä mietintöihin - Ei nukkumattomat yöt, ei ikävä, ei höllyvä hyytelövatsanseutu, ei tuhisevan ihmeen tuoksu, ei suihkuavat maitotykit, ei pehmeä vauvan peppu, ei sinappikakan tuoksu, ei puklut juhlamekossa, ei pyykki-ruoka-nukutus-arki, ei syötävän suloinen pömppömasu, ei lelukokoelmien suuruus, ei kanssaäitien mielipidesota, ei pikkuiset nappivarpaat, ei hävettävät uhmakiukkukohtaukset, ei vieraiden ihmisten mahantaputtelu, ei eteisen hiekkaisuus, ei hassunhulvattomat mielikuvitus löpinät, eikä tasaisen arkirytmin tylsyys kaikessa todellisuudessaan yllättäneet äitiyden suloissa niin suuresti kun tunteiden megahypervoimakkuus.

Kiukuttaa, itkettää, naurattaa ihan ai-ai-mahaan-sattuu tasolla, ylpeilyttää ja suututtaa yhtä paljon kun teiniä omat vanhemmat. Rakastaakin niin, että ei osaa kun pussata satatuhatta pusua. Väsyttääkin, jos voisi pienen antaa vaikka viikoksi lainaan omia uniaan vasten, mutta eihän sitä voi, kun ikävä syö ja kalvaa ihan tunnistakin. Huolikin rantautuu, vaikka ennen on ollut niin huoleton ja kyllä-kaikki-hyvin-menee-tyttö. 
Ilo on ihan mieletön kun se pieni vaan on niin MUN!


 


ps. upea patsas on mitä taidoikkaimman ihanan ystävän tekele. Kiitos Mirkku!

tiistai 6. toukokuuta 2014

3 x metallikori

IMG_7465

IMG_7462

IMG_7464IMG_7466

IMG_7469IMG_7467

IMG_7473


IMG_7471

IMG_7461

IMG_0986

Sunnuntaina Tampereella oli oikein menopäivä, ainakin mahdollisuutta olisi ollut moiseen. Peräkonttikirppis keskustorilla keräsi taas tänäkin vuonna aimo määrän myyjiä että löytöjenmetsästäjiä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa molempiin virkoihin, ajelimme jo aamusta muutaman ystävän kera myymään tavaraa hyvään tarkoitukseen, toivottavasti jo syksyllä ovensa avaavan uutukaisen päiväkoti Pikkupurren hyväksi. Sää oli mitä mainioin, ja onneksi päästiin me myyjätkin vuoronperään seikkailemaan toisten pöytien pariin. Sieltä tein mekkolöydön ja ihanaakin ihanamman punaisen metallikorin metallikorikokoelmani jatkoksi. Tämä uusi villitykseni ihastuttaa kokoajan enemmän ja enemmän. Mitäs olette mieltä? Sopiiko vaatekaapin sukkakori toimiston paraatipaikalle? Eikö punainen metallikori kahvoineen olekin aivan syötävän hyvän näköinen? Voiko kylpyhuoneen seinäkori toimia cd-säilyttimenä, vieläpä kun on kokonsa puolesta täydellinen ikkunalaudalla kököttämään?

Toinen ehdottomasti menemisen arvoinen tapahtuma olisi ollut Designtori Tampereen Pakkahuoneella. Siellä olisi ollut vaikka mitä, ainakin monen ihanan nimen näin osallistujalistalta. Kävi kuitenkin niin, että tältä mammalta meni puhti kuuden tunnin ulkoilun jälkeen, suureksi harmiksi. Siksipä odottelen sitäkin suuremmalla innolla ensi syksylle/joululle samanmoista tapahtumaa! Toivottavasti kaikilla olijoilla oli kuitenkin hauskaa meidänkin edestä.

Torikirppikselle olen ehdottomasti menossa jatkossakin! Sen verran hauskaa on tehdä tinkikauppaa ja jutella ihmisten kanssa, ihailla notkuvia tavaravuoria  ja udella josko silmiin pistäneen voisi huokealla haalia kotiinsa. Nyt olen tyytyväinen saaliseen. Saatiin pikkuautoille uusi koti.

Ihanaa alkanutta viikoa!


IMG_7460