sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Helmi - Tuolta tulee juna.

IMG_8105


Täällä paahtaa.
Täällä kypsä on kypsää ja maku sen mukaista.
Täällä tiet on pommituksen jäljiltä, tai ainakin sen näköisiä.
Onnea on isorenkaiset rattaat.

Täällä ihmiset puhuu ja pussailee, tuntemattomatkin.
Erityisesti pullaposkista pellavapäätä.
Pellavapää hetken ihmettelee, mutta melkein jo pussaa takaisin.
Pikkuautolahjonnat lämmittää.

Ruoat, aikataulut ja hermot venyy,
niin kuuluu maan tapoihin.
Junat tulee kovaa ja pillit soiden.
Huvipuistoja ei tarvita.


Pikakuulumiset täältä, mitäs sinne?
Tiistaina pitemmin ja enemmin kuvin.

Rattoisaa sunnuntaita, meidän seurue suuntaa merelle!


- Ani -






torstai 26. kesäkuuta 2014

Seppämummu ja tähkäpää

IMG_7968

IMG_7974

IMG_7973

IMG_7986


3 esikypsää maissia
3 granny smith omenaa
iso nippu korianteria
2 limeä
1 mieto chili
fetajuustoa
suolaa, cayannepippuria
(juustokuminaa)

Irrota maissit tähkästä veitsellä. Älä suotta erottele kaikkia yksittäin, isot palat tuovat kivaa vaihtelua salaattiin. Kuori ja viipaloi omena ohuehkoiksi palasiksi. Hienonna korianteri saksilla ja paloittele chilipaprika pieneksi. Purista limen mehu salaattiin ja mausta.
Anna maustua muutama tunti ennen tarjoilua.
Ripottele vielä feta salaattiin ja nosta pöytään muiden ruokien suloistuttajaksi.


IMG_7965

IMG_7962


Matkaseurueemme on nyt saapunut määränpäähänsä. Kaksi vuorokautta tiukkaa ajoa euroopan halki on aina hupaisaa ja hermoja kiristävää. Suurin hatunnosto kuulunee tällä kertaa meidän pikkumiehelle, joka selvisti suremmitta suruitta koko pitkästä istunnosta.

Vielä yksi kuvasarja mökkiviikonlopulta. Yksi onnistunut herkkuruoka. Toivon mukaan teidänkin iloksi.

Nyt otan pojan reppuun, kameran kaulaan ja lähden tutkimaan lapsuusmuistoja tuonne +30 asteiseen aamuun.

Raikasta loppuviikkoa kotisuomeen ja muuhun maailmaan!



- Ani -

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Juhannusviikonloppu kuvissa

IMG_8012

IMG_7934

IMG_7993

IMG_8017


IMG_7937

IMG_7998

IMG_7992


Meidän juhannusviikonlopun kuvasatoa.
Melko raikkaat ja dramaattiset oli kelit tummine sadekuuroineen. Mutta eipä olleet ne esteenä leppoisalle perheajalle. Kiuas sihahteli ja iho täräytti nystyränsä kananlihalle kirpsakassa järvivedessä. Muutama päiväuni ja uintireissu myöhemmin virtaili suonissa taas uusi raikkaus. Onni.

Käytiin taivaltamassa hieman lähiseudun metsäidyllissä. Poika rakastui käpyynsä ja torkahti unelmoimaan elosta uuden aarteensa kanssa. Reppu on kyllä yksi parhaimmista tuhansien lapsivekottimien joukosta, toimii nyt ja toimi silloin kymmenisen kiloa kevyemmän kantamuksen kanssa.

Suosittelen.
Metsää, niittykukkia, järveä, rakkautta, reppua!

- Ani -


IMG_8010

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Helmi - lämpöä etsimään

IMG_7886

Nyt on Suomen säät silviisiin, että pakkaan laukut, otan pojan kainaloon ja lähden etelään lämpöä etsimään. Suuntaamme matkaan uskossa ja toivossa, jotta paahteen vaan saada kokisimme. Uutisten perusteella voitaisiin aurinkovoiteen sijaan tarvita pikemminkin kumivenettä, mutta eiköhän tulvatkin kaikkoa tämän seurueen saapuessa. Mukaan autoretkelle lähtee pojan iloksi myös Mummo ja Djado, toivotaan vaan, että iloa riittä 5000 kilometrin edestä! 

Kotiin palataan ruskeampina ja toivon mukaan lämpö mukanamme. Toivottakoon myös että kukat kestää ja kastelija selviää yksinelostaan.

Mukavia kelejä ja oloja!
Palailen tienpäältä. 

- Ani -



torstai 19. kesäkuuta 2014

2x raparperimehu


IMG_7874

IMG_7872

IMG_7868


Raparperimehu

2l raparperia
1l vettä
1-2dl sokeria
(1 sitruunan mehu)



Sokeriton raparperi-mansikkamehu

1,5l raparperia
1l vettä
0,5l mansikoita
(1 sitruunan mehu)
(hieman hunajaa tai steviaa)


Molempia mehuja varten huuhtele ja pilko raparperin varret. Lisää raparperit (ja mansikat mikäli teet sokerittoman mehun) kattilaan veden kanssa. Keitä n. 30 min. Siivilöi sakka pois ja kaada mehu takaisin huuhdeltuun kattilaan. Mehusta jäänyt sakka kannattaa vaikka pakastaa talteen, se on herkkua esimerkiksi raparperipiirakassa. Lisää sokeri tai muut mahdolliset makeuttajat ja sitruunan mehu maistellen joukkoon ja tee itsellesi sopivan makuinen mehu. Itse tykkään jätttää mehun melko happamaksi ja laimentaa wichyn kanssa. Pullota kuumana steriileihin pulloihin.

Raparperi on parasta! Piirakat, hillot, mehut.. olen aina ollut täysin heikkona mihin tahansa raparperista väännettyyn sovellukseen. Sokerittomuuden myötä tänä keväänä tuli kuitenkin haaste vastaan. Sen verran on happaman kirpsakka tämä suosikkiherkuni jalo maku. Millähän sen taittaisi taas suloiseen loistoonsa joka saa makunystyrät herauttamaan veden kielelle? Piirakoissa ja muissa vastaavissa luulisin että maitotuote tai pohjan makeutukset (banaanit, taatelit yms.) riittävät kokonaisuuden makeuttajiksi, mehussa on haasteensa. Tällä kertaa kokeilin mansikkaa kirpakkuuden taittajana ja se toimikin yllätyksekseni varsin onnistuneesti tehtävässään.

Sokeritta tai sokerilla toimii hurmaava raparperijuoma oivasti juhannusgrillailujen raikastajana! 
Jalon juoman tavoin siis toivottelen teille upeille lukijoilleni oikein raikasta ja virkistävänä vaihteluna jopa kirpsakkaa juhannusta!

Meidän perhe sukeltaa mökin leppoisiin tunnelmiin kuten tapana tuppaa olemaan.


- Ani -




IMG_7881IMG_7876



tiistai 17. kesäkuuta 2014

halpisvaatelakko ja intoa uudesta

IMG_7412


Tiedättekö sen tunteen, kun on ihan täpinöissään jostain? Kun tuntuu, että juuri on löytänyt jotain ihan mahtavaa, josta puhkuu ja pursuaa innostusta? Tunteen kun tekee mieli jakaa löydös kaikkien vastaantulevien kanssa? Maanantaina illalla oli juuri sellainen olo. Ajelin Hämeenlinnasta kotiin ja soitin jo muutaman intopuhelun autosta ja kotiin tultua vaahtosin miehelle kaiken senkin mitä olin jo kolmatta kertaa kertomassa, ihan vaan kun en suutani saanut hiljenemään. 

Aiemmin aamulla ajellessani Hämeenlinnan verkatehtaalle, en oikein tiennyt ollakko vai eikö olla nyt innostunut, jännittynyt, väsynyt vai mitä? Auton keula posotti kohti kotimyyjien koulutustilaisuutta ja mietiskelin olinkohan nyt menossa ihan oikeaan paikkaan. Minäkö myyjä? Ja vielä sellainen joka höpöttelee naisille tuotteista kahvikupposten äärellä. Ei, että siinä missään olisi mitään väärää, mutta joskus oman itsensä kuvitteleminen johonkin uuteen rooliin tuntuu melkoisen ylitsepääsemättömän omituiselta. Myyntityötä kohtaan yleisesti minulla ei ole mitään vastaan, ja ei kai nyt kun tykkään ostaa tuotteita, niin kai niitä myydäkin saa. Tuotteiden ympärillä sitä yllättävän paljon muutenkin pyörittää elämäänsä. Se on kuitenkin se huonon ja epärehellisen myynti joka saa mielessäni voimakkaan kavahduksen joka kerta kun kuulee sanan "myyntityö". En enää kerran kokeiltuani halua ikinä myydä mitään tuotetta, mitä en sataprosenttisesti tue ja minkä esittelyä en voisi ylpeydellä tehdä.

Tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta vapauttaa. Viimevuosien aikana olen enemmän ja enemmän alkanut mietiskellä kulutusta ja kaikkea sen ympärillä pyörivää eettistä ja ekologista. Ja mitä enemmän olen miettinyt ja ollut avoinna aiheesta tulvivalle infolle, huomaan, että en enää haluasi olla kovin kevytkenkäinen kuluttaja. Niinpä, muutama kuukausi takaperin, kun Riikka blogissaan aloitti halpisvaatelakon (tarkoittaen siis epäeettisiä ja epäekologisia vaatteita) oli minunkin ihan pakko tähän ryhtyä. Ja jes! Eihän tämä todellakaan ole ollut mitään kidutusta. On ihan älyttömän vapauttavaa kun saa ostaa paljon rajatummasta valikoimasta. Joka kerta kun innostuu voi oikeasti puhtaalla omallatunnolla innostua ja tietää tukevansa hyvää yritystä ja usein jopa upeaa pienyrittäjää nousussaan. Tulee harkittua kunnolla ostostaan kun nuttu on hieman tyyriimpi kuin kilo juustoa ja sen ansiosta voi olla tyytyväinen ja onnellinen vaatteenkantaja siinä vähemmässään kuin ikinä olisi ollut vaatepaljouden keskellä. Näin se kuulkaa on, vähemmän on enemmän, vaikka se kliseeltä kuulostaakin!

Ja nyt siihen löydökseen. Ja se löydöshän on NOSH-Organics tuotteineen.
"Halpis"vaatelakko ja Nosh eivät nyt suoranaisesti liity toisiinsa, mutta syy miksi niistä tässä samassa postauksessa vaahtoilen lienee se, että ne eivät missään määrin poissulje toisiaan.
Enhän minä nyt tietenkään sinne koulutukseen ihan vahingossa ja tuotteista tietämättömänä pöllähtänyt. Olin ihan tosissani googlettanut löytyisikö suomenmaasta hyvää designia ja rehtiä arvopohjaa edustavaa yritystä, joka vieläpä olisi myyjää vailla. Olinhan haastattelustakin selvinnyt ja siellä vakuuttanut, mutta en vaan voinut uskoa, että tuotteet olisivat ihan niin hyviä, että skeptikkoluonteenikin voisi niitä ylpeydellä suositella. No nyt kävi kuitenkin näin, ja täytyy nostaa hattua yrityksen luojille, jotka ovat vieneet yritystään huikeasti eteenpäin ja pitäneet vankasti kiinni arvopohjastaan tuotteita valmistaessaan. Huippua! Enpä ole aikoihin hiplannut niin laadukkaita puuvillakankaita kun tänään sain olla hipelöimässä.

Tästä päivästä eteenpäin minulta voi varailla kotikutsuaikoja syksylle 8.8. eteenpäin. Vinkkaa vaan kiinnostuksesta niin kerron lisää. Kokonaisuudessaankin aiheesta infoilen toki lisää myöhemmin, syksyn kamppanjoineen muineen, mutten nyt malttanut olla mainostamatta tätä, kun vielä kuohun tässä kirjoittaessani tätä vaahtoamisintoa jota miehen onneksi siirryin purkamaan tänne teille.

Mahtavaa vuoden valoisinta viikkoa, vaikkakin nyt lumisateen kera!
Palaillaan!


- Ani -









sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Helmi - viikon paras

IMG_7776

Ehdoton kuvasuosikki viimeviikolta.
Heinäpuska on niin viehättävä kaikessa vaatimattomuudessaan.

Iloa sunnuntaipäivän puuhaan ja puuhattomuuteen!

- Ani -

torstai 12. kesäkuuta 2014

Samettinen avocado



Emännän avocadomössö

2 kypsää avocadoa
3 rkl kermaviiliä
kunnon loraus sitruunan mehua
korianteria tuoreena tai maustepurkista
suolaa ja pippuria

Halkaise avocadot, poista kivi ja kaavi hedelmän vihreä ihanuus lautaselle.
Möyhennä haarukalla tahnaksi ja lisää muut aineet. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku.

Sopii leivän päälle, dipiksi sipseille ja vihanneksille, lisukkeeksi ruoalla, salaatinkastikkeeksi ja vaikka ihan pelkäällenkin mielitekoa lievittämään. 




Minäkin, avocadojen entinen inhoaja, olen nyt langennut tähän samettisen pehmeään muotiherkkuun. Lapsena en voinut sietää tätä mielestäni ällöttävän koostumuksen omaavaa ravintopommia muun perheen ahmiessa sitä nautinnosta huokaillen vuosi toisensa jälkeen. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan varmaankin jo sadannes avocado kurkusta alas hurautettuna. Enkä enää menisi inhoajan saappaisiin takaisin, en! Suosittelen siis tätä jopa niille, kenelle avocado kuuluu inholistalle. Rohkeasti vaan, kyllä se vie koko käden kun vaan uskaltaa pikkurilliään ojentaa.

Meillä mies haluaa nauttia avocadonsa lohkoina ja minä taas mössöinä.
Tässä siis emännän suosikkimössöä tarjolla, tai siis yhtä niistä. Rakkaasta levitteestä on montaa variaatiota; salsalla, sipulilla, pähkinällä, yrteillä, chilillä, oliiviöljyllä, ja ihan vaan klassisesti suolalla ja pippurilla. Kaikki käy, kunhan on avocadoa!

Mukavaa sadepäivää!
Vinkkailkaahan avocadoherkkujanne kommenttina, niitä ei koskaan tiedä liikaa!

- Ani -




tiistai 10. kesäkuuta 2014

Meillä leikitään


IMG_7790

IMG_7818

IMG_7778

IMG_7782

IMG_7793

IMG_7808

IMG_7796IMG_7805

IMG_7822IMG_7781


Usein kuulen ihmettelyä siitä, että mitenkä sitä voidaan asua ja elellä sisustellen taaperohuushollissa. Meiltä on kyselty aiheesta niin ikeaa tyyriimmän maton hankinnasta kuin pikkutassujen ulottuvilla olevista lasiesineistä. Eikö teillä tarvikkaan nostaa kaikkea katonrajaan?

Meillä leikitään aamusta iltaan. Illalla aina lelut korjataan, yhdessä. Ainakin aina kun keretään. Välillä päivälläkin, jos meinaa olla liian monta leikkiä samaan aikaan levällään. Leikki ei missään määrin rajoitu vain lastenhuoneeseen, tai sitten rajoittuisi sinne koko kolmikantaisen koplamme elinpiiri. Seuraa kaipaavia taidetaan olla kaikki. Eikä se haittaa lainkaan, en haluaisikaan että kodissamme ei saisi kaikki elää ja tehdä omia touhujaan, kotihan on meidän kaikkien koti. Välillä on äidin ompelupuuhat koko huushollin lattioilla, välillä on autoleikit, välillä iskä korjaa tuulastusvermeitään ja äiti tekee viittä kakkua juhliin. Kotona kuuluu elää leikkien, tanssien ja uinuen ja kaikkea siltä väliltä.

Mutta mitä tulee lasiesineisiin ja perintökalleuksiin. Minulle on ollut kasvatuksessa todella tärkeää että lapsi oppii näkemään ja kokemaan elinpiirinsä kauneutta ja monenlaista erilaisuutta. On palloja joita voi heittää, on ruohoa jota voi repiä ja vetää, on vettä jota voi läiskyttää aina silloin kun vaatteet ja muu ympäristö on siihen otollinen. On soittimia joita voi soittaa, toisia kovaa, toisia hellemmin. On vauvoja joita voi silittää ja isompia joiden kanssa voi painia. Vaikka ruohoa saa vetää ei tukasta saa vetää ja vaikka vettä saa läiskyttää ei sama päde mehuun. Vaikka palloa saa heittää ei leluja saa viskellä ja vaikka vasaralla voi hakata täytyy lisäksi kysyä lupaa milloin ja mitä sillä voi hakata. Ja kovin pienestä pitäen ne vaan oppii. Toki on välillä tarve vääntää rautalangasta, niinkuin elämässä muutenkin.
Kitaraa saa soittaa, mutta vaan aikuisen kanssa. "minä otan sen, itseeee! äiti! päästä irti!" Mutta niin vaan on kaikki kaudet päättyneet aikanaan, kukkaruukuilla käytiin viikon verran, muutama viikko kirjahyllylltä viskeltiin kirjoja, kuukausi taisi mennä soittimesta irtoavan nappulan kanssa. Toisaalta kynttilää kokeiltiin kerran, lasia ei kertaakaan kun äidin pudottama sai ymmärtämään että lasinsirut on ikäviä.

Ennemmin on ollut meidän valinta, koska jos yhtään kasvatuksen jujuista olen oppinut on se niin, että ennemmin tai myöhemmin on kaikki käytävä läpi. Ennemmin tai myöhemmin on opittava miten kaunetta, järjestystä ja toisten hyvää mieltä ylläpidetään.

Parhautta on sitten kun huomaa toisen olevan jo aika oivaltanut ja iso. Tänäänkin lenkillä juoksi poika päistikkaa isoa lätäkköä kohden, äkkijarrutti ja kurkkasi alas jalkavarusteisiin. "Ei ole saappaita! Äiti, ei ole saappaitaaaa, ei saappaitaaa" - huuto muuttui lauluksi ja tanssahdellen hyppeli pois lätäkön luota, kurkkasi seuraavaa ja ihasteli peilipinnasta naamatauluaan... 


... kastoi käden lätäkköön ja maistoi kuravetta. "mm.. äiti, se on herkullista!"

- Ani -



IMG_7812


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Helmi - elämä

IMG_7762

Elämä on aika helmi.

Upeasti omanlaista ja ainutlaatuista, puolivahingossa matkanvarrelle tupsahtaneiden ihmeellisten kanssaeläjien kanssa tunteilua ja tekemistä. Tänä aamuna heräsin vaihteeksi johonkin muuhun kun muutaman päivän päästä tasan kaksi ja puolivuotta sitten maailmaamme mullistaneen herätyskellon vakioääneen. Tirpat piipitteli pihamaan koivussa ja auringon säteet tunki sen lehtien lomasta ja sälekaihtimien raoista välkkyen silmiin. Ihana tunnelma, hetkessä purskahti melkomoinen kiitollisuusryöppy ajatusmaisemiin. Melkomoisesti on elämässä hymyn aiheita, siinä se yksi suuri sellainen tuhisi untaan vieressä kallista univarastoaan vaalien.

Hankin viimetippaostoksina amppeleille täytettä ennen taannoin tapahtunutta kuvauspäivää. Näitä olen nyt joka aamu ja ilta ihastellut ikkunan pielessä. Tämän kevään viherpuska villitys saa nyt hetkeksi jäädä tauolle ihanuudestaan huolimatta, ettei asunto nyt ihan viidakoksi muutu.

- Ani -

torstai 5. kesäkuuta 2014

Järvipedon jämät.

IMG_7738


Mitä tänään syötäisiin?
Siinäpä on ollut kumman kinkkinen kysymys miltei läpi kaikkien talvisten ja keväisten päivien. Vastauksen löytämisen ei nyt luulisi olevan niin vaikeaa, onhan maailma pullollaan reseptejä ja variaatioita ainakin ihan yhtä monta kun on ihmishenkiäkin pallon päällä. Ehkä se on valinnanvaikeutta sitten, tiedä sitä. Nyt se on kuitenkin ohi ja onpas herkkusuuta hellivää taas pitkästä aikaa saada arkiruokaan inspiraation maustamia uusia vivahteita.

Eilen tehtiin uuniperunoita tähteistä inspiroituen. Se tiistaina mainitsemani järvipeto sai nyt kunkkuilla vielä viimeisen kerran eilisellä aterialla. Vuosia täydellistä haukireseptiä metsästäneenä sukelluskalastajan vaimona on pakko myöntää että tässä on nyt sitä jotain, voittaa jopa hauki-parmesaanipullat jotka nekin on melkoisia herkkupullia! Tästä lähtien rosamundat ja täytteen ainesosat otetaan vakiovarusteena mökkikausille mukaan. Parastahan tässä on taas helppous, vaivattomuus ja tietenkin ylpeys omasta keksinnöstä.

Ihanaa, herkullista ja lämmintä torstaipäivää joka lukijalle!


- Ani -


IMG_7745IMG_7747

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Punaverisiä, Kyproksen juustoa ja yksi järvipeto


IMG_7726

Tunnelmia sunnuntain mökkilounaalta. Aurinko, järvi ja hyvä ruoka.
Meidän ihan ehdottomiksi grillisuosikeiksi on noussut jo monena kesänä halloumi-punajuuricombo. Yksinkertaista ja parasta! Kannattaa kuitenkin nälkäisenä ja himokkaana malttaa ja antaa grillin jäähtyä tarpeeksi täydelliseen hiilokseen, koska nämä punaveriset hienostojuurekkaat kyrväyttävät herkän pintansa helposti.

Pojat kävelivät rantaan, heittivät kerran ja tulivat komean saaliin kera ylpeydestä uhkuen äitiä vastaan. Savustuspöntössä saa herkkua tästäkin ruotorikkaasta ja kuivahkosta järvien pedosta.

Ihana kesä!

- Ani -


IMG_7720

IMG_7708

IMG_7717

IMG_7714IMG_7696


IMG_7688IMG_7709

IMG_7712

IMG_7689
IMG_7733