torstai 31. heinäkuuta 2014

Rantakallioiden salaattikuningas

IMG_8923

IMG_8927

IMG_8920


Täällä mysrskyisän monsuunisateen keskellä on kiva muistella muutaman päivän takaista retkea suloisessa pikkukeitaassa nässyn rannalla ihanien ystävien kera. Paistateltiin päivää, varpaita ja perunasalaattia kaikkia samalla kalliolla, pulikoitiin rantakallioiden välissä niin lämpimässä vedessä, että silmänsä sulkiessa sitä ihminen matkasi jonnekkin tropiikin laguunien tunnelmiin.

Salaatti kannettiin koko komeudessaa mukaan, niinkuin jokaiselle kunnioitettavalle kesäpiknikille kuuluu. Raikasta, täyttävää, makoisaa ja terveellistä. Kaikkea mitä hellelounas parhaimmillaan vaan voi olla! Ja vieläpä kesäsipulia!

Täytyy pistää taskuun näitä hetkiä, että taas marraskuun tullessa saa ihmislapsi hymyn poskilleen!


IMG_8951

IMG_8926


Kesäinen perunasalaatti

Keitettyjä uusia perunoita
Savulohta
Kermaviiliä
Suolaa
Pippuria
Tilliä
Paljon kesäsipulia
Kesäsalaattia, muutamaa laatua
Tomaattia
Oliiviöljyä ja sitruunaa päälle.


Keitä ja jäähdytä perunat. Meillä teen tämän usein edellispäivän jämäperunoista.
Paloittele perunat.
Murskaa savulohi sormissasi samalla ruodot poistaen. 
Sekoita kermaviiliä reippaasti joukkoon ja mausta suolalla, pippurilla ja tillillä. 

Revi kulhon pohjalle salaatinlehdet ja pilkotut kesäsipulit (paljon vartta). 
Lisää perunat ja lohimössö ja pyöräytä salaatti sekaisin. 
Paloittele tomaatit ja aseta salaatin päälle. 
Lorauta oliiviöljyä ja purista sitruunan mehu koko komeuden päälle. 
Rouhase vielä reippaasti suolaa ja hieman pippuria tomaattien päälle. 

Erinomainen retkieväs ja sopii ihan maan mainiosti ruisleivän kera!


- Ani -



IMG_8924




sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Helmi - lomahuuma

IMG_8916


No nyt on niin helmee, niiin helmee että!

Meidän koko kolmenkopla on vihdoin lomalla! Viikko nautitaan ihan vaan olemisen autuudesta, helteestä, hyttysistä, hauista ja hulvattomuudesta. Joku kummallinen reseptienkokeilubuumi valtaa aina tänne mökin tunnelmiin kun tupsahdetaan, voipi siis olla, että tästä viikosta saadaan nauttia vielä pitkälle syksyyn bloginkin puolella. Odotelkaahan vaan!

Kuvan salaatti on sitä samaista seppämummun herkkua mitä viimeksikin täällä mökillä tehtiin, suurta herkkua edelleen, vaikka on sitä kesän mittaan jo syötykin moneen otteeseen. Hehkuttaa kuitenkin halusin tuota kuvan korikaunotarta, jonka taannoin kannoin kotiin kirpputorilta. Kesän kirpputorilöytönautintoa ylläpitääksemme tänään suunnataan läheiselle navettakirpputorille kauppareissunlomassa, sitten järveen, saunaan, veneelle ja mustikkaan. Nyt on lomasuunnitelmat kohdallaan, uskon minä! 


Hellettä, hellettä, hellettä!
Antakaahan tekin vaan helteen pehmentää pää, tekee muuten hyvää!



- Ani -




ps. muistutus Noshin heinäkuun kamppanjasta! Vielä on vajaa viikko aikaa varata kutsut tämän kuun puolella syys-elokuulle, jotta voi saada itselleen tuon korotetun emännänedun. Hihkaiskaahan vain  kaikki halukkaat halukkuudestanne pikapuolin, niin tehdään tilaa kalenterissa. (:
(anna.takala@nosh-kotimyynti.fi)

lisäinfoa varten suosittelen liittymään facebookissa ryhmään: 
"iloiset Nosh-kotikutsut by Anna"



torstai 24. heinäkuuta 2014

Mansikkakakku - raaka


IMG_8768


Kaakkuu kaakkuu! Ja vissiin ihan paras kaaaakku onkin! 
Tällaiset reseptiluomukset on niitä, joiden ansioista sokerittomuus tuntuu enemminkin etuoikeudelta kun kurjalta rajotteelta. Sokeri-ikävä olikin tuossa naitinto hetkessä vain kaukainen muisto. Viime viikonloppuna tein tätä herkkukakkua hääpäivän ja ystävien matkaansaaton kunniaksi, istuttiin iltaa ihanien ihmisten terassilla, paistettiin muurinpohjalettuja sadekuurossa ja nautittiin mansikoiden kultasesongista. Resepti on kopioitu muistini mukaan kaikkien aikojen suosikkiruokablogistani, kiitos hyvää - blogin mainioista reseptiarkistoista. En kuitenkaan löytänyt sitä sieltä enää, mutta onneksemme olen sen pannut visusti talteen.


IMG_8776


Mansikkakakku

- raaka - sokeriton - vegaani - gluteeniton -


Pohja:

3 dl manteleita
6 tuoretta taatelia
2 rkl raakakaakaojauhetta
ruususuolaa

Suklaatäyte:

1 dl kaakaovoita
2,5 rkl raakakaakaojauhetta
ruususuolaa
1 rkl luomuhunajaa
2 rkl maantelivoita

Mansikkatäyte:

4 dl tuoreita mansikoita
2 dl cashew-pähkinöitä
1 banaani
1 tuoreen vaniljatangon siemenet tai aitovaniljaa
1/2 sitruunan mehu
2 rkl luomuhunajaa
1/2 dl kaakaovoita
4 rkl kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä

tuoreita mansikoita 


Pyöräytä manteleita ja taateleita tehosekoittimessa, niin että massasta tulee tasaista ja hienoa. Meidän tehosekoitin elää jo elämänsä ehtoopuolella, niinpä sitä helpoittaakseni käytin kaupan jauhettua mantelia ja lorautin sekaan hieman vettä kosteutta tuomaan.
Lisää loput pohjan aineet ja sekoita tasaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja leivitä puolet taikinasta pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. 

Valmista suklaatäyte sulattamalla vesihauteessa kaakaovoi (voit lisätä mansikkatäytteen määrän sulatukseen ja silmämääräisesti kaataa mansikkasoseen osan mukiin odottamaan) ja sekoittamalla suklaajauhe ja muut aineet vuoronperään. Sekoita seos tasaiseksi ja kaada pohjan päälle vuokaan. Nosta vuoka jäähtymään pakkaseen  siksi aikaa kun valmistat mansikkatäytteen.

Laita cashewpähkinät tehosekoittimeen ja hurauta hienoksi. Lisää mansikat ja banaani ja pyöräytä seos tasaiseksi. Lisää loput aineet aineet joukkoon ja pyöräytä vielä massa niin tasaiseksi kun saat. 

Puhdista ja viipaloi mansikat. Nosta pohja pakkasesta ja leivitä loppuerä pohjasta suklaakerroksen päälle. Asettele viipaloidut mansikat reunoille ja pohjalle. Täytä kakkuvuoka mansikkatäytteellä. Jos haluat upottaa mansikat pinnalle, niin tee se ja nosta sitten pakastimeen. Jos haluat irtomansikoilla koristella kakun, niin nosta pakkaseen ja asettele mansikat vasta tarjolle nostaessa. Anna jähmettyä pakastimessa reilun tunnin ajan. 


Nauti helteen kera tai kesäyössä tähtien alla!


- Ani -


IMG_8777


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mamman uudet kuteet.

IMG_8820


IMG_8833

IMG_8811

IMG_8818


Pakko kai se on myöntää, että minäkin vaan olen niitä äitejä, jotka kauppaan päästyään karttaa naisten osaston kaukaa kaluamalla kaikki mahdolliset lasten ja miestenosastojen hyllyvälit. Kun itselleen lähtee ostamaan vaikkapa farkkuja, päätyy kotiin aina tyhjin pussein, tai rehellisemmin sanottuna ainakin muutama uusi lapsennuttu pussukassa. Ostoksiaan sitten yrittää puolisalaa hilata miehen katseen ohi vaatekaapin perukoille odottamaan edes parin päivän vanhenemista, että saisi rehellisesti todeta niin itselleen kuin toiselle, "tuohan on vaikka kuika kauan sitten hankittu.." Lapsi kun taitaa omistaa ihan tarpeeksi vaatteita jo ainakin kaksi kokoa eteenpäin. 

Omat vaatteet on saaneet aikapäiviä sitten viime kerran päivityksiä, eikä siinä sinänsä mitään, kun ne vaan olisi ja kestäisi. Mutta kyllä tämä kotiäitiys vaan kuluttaa farkuista polvet puhki ja tahraa paitoja halusi tai ei. 

Tämä kesä on sitten ollut se iloinen poikkeus. 
Kaikki lähti siitä kun Noshin koulutuksessa päästettiin naiset valloilleen ja laumana lähdettiin hipelöimään vauvanpepun pehmoisia puuvillakuteita. Kummakseni en pörrännytkään sen rekin ympärillä missä oli esillä kaikki lastenvaatteet vaan menin viime keväänä ilmestyneen ensimmäisen naistenvaatemalliston luokse. Haluan tuon ja tuon ja tuon.. Kotona tiesin tasan mitä tilaan.
Enpä tilannut pojalle yhtään! Kerrankin näin päin.

Iloinen poikkeus jatkui Bulgarian reissulla ja eilen vielä saatoin yhdet kivat filippa k:n housut kolmasosahintaan alemyynneistä. Juu juu, tiedän. Aika lopettaa tämä villitys, että vielä säilyy tämän talouden tasapaino. Onpa kuitenkin ihanaa pitkäsä aikaa olla ihka oikea nainen uusissa hepeneissään.

Kuvaussessiossa voi nähdä Noshin paketin tullessaan tuomat raitapaidat, kahteen eri väriin. Ja vihreät leggarit, jotka on muuten niin napakat ja mukavat, ettei mahamakkarat näy sitten kulmakunnan kyylääjille laisinkaan. Vietin omaa laatuaikaa peilin ja kameran kanssa, pojan vietellessä hiljaista hetkeään, hauskaa ja tuskaisaahan tuo on, molempia yhtäaikaa. Taidan palata taas tuonne mukavemmalle puolelle kameraa. 

Muistattehan nopean kutsuvaraajan edun! Vielä ehtii varata Noshin kotikutsut heinäkuun puolella syys-elokuulle, jolloin on ansainnut itselleen 30 euron korotetun emännänedun, kun kutsuilla on ainakin 5 kutsuvierasta tai kutsuilla toteutuu 300 euron kutsumyynti. 

Kalenterissa on veilä tilaa ja avoimista ovista elokuun alkupuolella infoilen lisää tuotapikaa!

Makoisia hellepäiviä (:


- Ani -




Hiljattain päivitetty

IMG_8803

IMG_8821

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Helmi - vanhassa vara parempi

IMG_8759


Tämän kuvan sinisenraikkain tunnelmin voisin toivotella teille oikein ihanaa helleviikkoa. 
Kuva jostain syystä halusi tulla esille tänä aamuna, tämä oli siis vahinkopostaus. 
Enpä raaski sitä enää poiskaan ottaa, joten olkoon. Kivahan tuo otos on, eikö? 

Toivottelen myös kaikki tervetulleeksi tänne kotianin lukumatkaan, ihanaa kun tuppaatte tulla tänne, ihanaa että olette. Toivonmukaan nautitte!

Tuoli ja pöytä on ehkä tämän kodin rakkain yhdistelmä. Rakastan ihailla noita kahta elämää nähnyttä kaunotarta niin, että väliin ihan istahdan keittiön lattialle, ihan vaan että silmä voisi maisemassa tovin herkutella. 

Elämän kolhut, rypyt ja kokemukset taitaa pehmentää niin ihmistä kun esinettäkin.
Eihän tuollaista somaa elämästä oppinutta voi kun rakastaa.
Tulee ihan mummo mieleen.



- Ani -



ps. kaikille halukkaille tiedoksi, kun skrollaa ihan tuonne blogin alalaitaan voi liittyä blogin lukijaksi.
Kotiani on myös bloglovinissa ja blogilistalla, seurailla voi siis sielläkin. 

Helmi - Rakas

IMG_8752



Parin päivän takainen hääpäivä, kesän monet herttaiset häät ja meidän kasvokaapit keittiön seinällä sai miettimään rakkautta, onnea ja onnellista rakkautta, sitä aikaa kestävää laatua.  

On jotain mieletöntä, jota kuitenkin ihan liian usein unohtaa arvostaa ja rakentaa. Liian helposti katsahtaa omaan napaan, ja yrittää epätoivoisesti saada hymynvirnettä omiin poskipäihin. Minä, minun, määäää.

Tänään ensin sinä. Rakas. 

Paljon puhutaan, että onnellisuus on päätös. Päätös nähdä maailman päivänsäteet, päätös nähdä hymynaiheita ympärillään. Päätös hymyillä maailmalle, joka ennemmin tai myöhemmin kyllä hymyilee takaisin. Päätös luoda ympärilleen hyvää, itse siinä keskellä ympyrää ei enää voi kuin olla vaan ja nauttia ympärilleen vaalimasta hyvyydestä.

Kuusi vuotta on vierähtänyt siitä kun päätin rakastaa yhtä ja ainoaa, omaa kanssamatkustajaa, kulkea tuulen ja tuiskun läpi ja nauraa yhdessä hymyryppyjä naamatauluun viimeiseen henkeen asti. Lupasin avoimesti ja rehellisesti kurkistaa toisen maailmaan, joka loputtomin tuntemattomin kiemuroin jaksaa säväyttää ja hämmentää, inhottaakkin. Silti todeta aina uudestaan, päätän tänään rakastaa. Aina.
Sellaisena kuin muutokset miestäni muovaa.

Rakas. Minun maailmani.

Hymy maailmani poskilla, siitä kuplii onni. Minunkin onni.
Meidän onni.

Hymysi on tehtäväni - päätökseni tänään.


- Ani -









torstai 17. heinäkuuta 2014

Pataleipä, pinaattipasta ja tyytyväinen pellavapää

IMG_8676


Tummempi pataleipä
1 leipä

2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
3 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
 3 1/2 dl kädenlämpöistä vettä

pellavansiemeniä
Sekoita kuivat aineet riittävän suuressa kulhossa ja sekoita lämmin vesi joukkoon, älä vaivaa. Peitä kulho kelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Ripottele jauhoja pöydälle ja jauhojen päälle siemeniä. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Nostele taikinaa reunoilta keskelle, niin että jauhot takertuvat taikinaan pöydältä ja jauhoton yläpuoli jää lopuksi leivän sisään, kiepauta sitten ympäri jauhotetulle kohdalle pöydälle. (Jos tuntuu epäselvältä, niin yritä vain mahdollisimman vähällä pyörittelyllä saada leivän pinta jouhotettua. Älä vaivaa!) Jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, pudota taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä vartin ajan.

Tämä leipä on kierrellyt ymmärtääkseni blogimaailmassa jokunen aika sitten oikein huolella,
tässä nyt kuitenkin vielä minun versioni maailman helpoimmasta oikeasti hyvästä leivästä. Itse olen käyttänyt Hannan reseptiä pohjana täältä. Muutama kuukausi sitten löysin leivän ja sittenpä on tullut leivottua moneen otteeseen, ystävien häihinkin tässä taannoin.

Omaan tuunaukseen kuuluu hieman tummepi jauhovalinta ja pinnassa koristeena tällä kertaa pellavansiemeniä. Niitähän voi toki makunsa mukaan varioida, välillä ruista, välilä leseitä, välillä auringonkukansiemeniä tai unikkoa tms. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että liikaa ei voi vehnäjauhoja poistaa leivän rakenteen muuttumatta.

Leipä on niin helppo, että ei tarvitse marttakaan olla, taitaaksen moisen vääntämisen. Kunhan muistaa olla liikaa vääntämättä, niin hyvä tulee. Aikaa se ottaa ehkä vartin ihmisen elämästä, väliin kun jättää sille ihan omaa aikaa. Hyvä leipä! Lämpimästi suosittelen!
IMG_8677

IMG_8664

IMG_8661

IMG_8681


Pikainen pinaattipasta



2 sipulia
1 pss pinaattia
pastaa
tomaattia
pähkinöitä
voimakasta fetaa
suolaa, pippuria, sitruunaa, oliiviöljyä

Pinnalle rucolan lehtiä tai muita tuoreita yrttejä


Suikaloi sipuli. Huuhdo ja suikaloi pinaatinlehdet. Pehmennä öljyssä sipuleita ja pinaattia hetken aikaa. Lisää suolaa ja pippuria, ehkä ripaus chiliä, juustokuminaa, korianteria tms. Mikä milloinkin tuoksahtaa sopivalle.

Keitä pasta. Kaada vesi pois ja lorauta oliiviöljyä, suolaa ja sitruunaa joukkoon. Kaada pinaattisipuliseos joukkoon ja sekoita. Pyöräytä sekaan vielä pilkottu tomaatti tai pari ja heitä joukkoon fetaa ja pähkinöitä tai siemeniä.

Voila!


IMG_8683


Helppoa, varioitavaa ja hyvää.
Niistä on parhaat arkiruoat tehty.

Kesällä on mukavaa, etenkin nyt kun oikeat kesäpäivät on pahasti kortilla, että ruokaa kasautuu nopeasti. Ulkona ollaan ihan tappiin asti, äkkiä sisälle, pikaruoka kehiin, ruoka napaan ja taikisin aurinkoon. Meille kesään on valikoitunut monet tällaiset puoliksi tuore, puoliksi kypsytetyt ruokakokonaisuudet pastan, quinoan, couscousin tai vastaavien kera. Jonkun sortin erihyvä sotkotus siitä aina syntyy. Leipää kruunaa sitten aterian, vaikka kuinka yrittävät hiilarinvälttäjät muuta väittää.


Rohkaisen rohkeasti kokeiluhenkeen heittäytymistä!



- Ani -




IMG_8693


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Koti

IMG_8717

IMG_8695




IMG_8703


IMG_8709

IMG_8706


IMG_8715

IMG_7632


Kotona on hyvä olla!
Koti on paikka jossa saa matkan jälkeen matkalaukut purkaa ja matkaväsymyksen kuitata tuhdilla unilla omassa tutussa sängyssä puhtaissa, sopivan karheissa, lakanoissa.

Innostuin kuvaamaan rakkaita kulmia. Aamupäivän riemuleikkejä omassa huoneessa.
Matkalta palattuamme se pienempi meistä katseli vartin välein ympärilleen ihastellen ja huokaisten lausahdellen "onpa ihana olla kotona."

Sain matkakumppaneilta vanhenemisen kunniaksi kotiinviemisiksi tuon ihanan suomivärisen mekon.
Ihastuin siihen ihan todella, vielä tietäen, että sen olivat paikalliset ompelu ja kaavataitoiset naiset valmistaneet hyvällä työllä. Mekko saa viikonlopun mielettömän suloisten häiden jälkeen nyt roikkua koriste-esineen virassa tuossa puoliseinällä. Kuka sellaista suotta kaapissa piilottelisi.

- Ani -





IMG_8697




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Helmi - sunnuntain unelmointia


IMG_7658



Suuria unelmia.
Vatsanpohjassa perhosia.
Unettomia öitä.
Kutkuttavia mielikuvia.
Ylikuumenevia aivosoluja.
Täyttä elämää!


Hyvää sunnuntaitapäivää!


- Ani -

torstai 10. heinäkuuta 2014

Makutuliaisia - viininlehtikääryleet

IMG_8499

IMG_8302



Viininlehtikääryleet


Viininlehtiä

Täyte:
2 sipulia
3 rkl oliiviöljyä
1 porkkana
3 tomaattia
2 keltaista paprikaa
2,5 dl riisiä
5 dl vettä
pieni nippu selleriä
iso nippu persiljaa
pieni nippu minttua
suolaa, kuivattua basilikaa


Pilko vihannekset pieniksi kuutioiksi. Kuullota hetki pienellä lämmöllä sipulia öljyssä.
Kaada vesi kattilaan ja lisää kaikki muut aineet. Keitä riisin keittoajan mukaan, älä anna riisin pehmetä yli. Tarkista maku, ja lisäile yrttejä ja suolaa sen mukaisesti.

Ota yksi lehti käteen, laita sen päälle lusikallinen täytettä ja käänne lehden sivut täytteen päälle. Rullaa kääryle sitten lehden alareunasta lähden yläreunaan napakkaan rullaan. Aseta kääryleet vieri viereen padan pohjaan,  kaada kupillinen vettä päälle ja keitä kääryleitä lautasella peitettynä (painona) n. 5min. Sen jälkeen nosta pata 200 asteiseen uuniin, ota lau
tanen pois ja paista kunnes kääryleet ovat pinnasta hieman kuivahtaneet ja tummuneet.
Jos sinulla ei ole uunin kestävää pataa tai kattilaa voit laittaa kääryleet suoraan uuniin, kaada kuitenkin vesi silloin kiehuvana kääryleiden päälle ja pidä n. 10min lautasta rullien päällä.

Nauti bulgarian jugurtin kanssa.
ps. muista valita kaupasta kypsiä ja maukkaita vihanneksia, se on bulgarialaisen keittiön abc.. ;)


IMG_8497



Kaikki bulgarialaisen keittiön tuotos tehdään rakkaudella ja aimoannoksella satokauden kypsimpiä vihanneksia ja yrttejä. Ruoka on emännän ylpeys ja reseptit epämääräisiä ja mitat kokemuspohjaisia. Niinpä ruoka on aina hyvää ja aina erilaista. Riippuen sesongin vihannesvalikoimasta ja emännän mielialasta.

Mummon kanssa aina pyöriteltiin kääryleitä iltasella seuraavan päivän ateriat mielessä. Minähän en tietenkään odottanut seuraavan päivän siestaan, vaan aina juuri ennen nukkumaanmenoa hipsin parvekkeelle, nostin padan kantta ja napsi pari vastapaistettua käärylettä suuhuni. Aamulla aikaisin toiset pari ja päivän mittaan lisää aina sitä mukaa kun askeleet vei keittiöön. Mummohan onneksi viisauttaan tiesi, että kääryleitä oli tehtävä tsiljoona, ja niinpä niitä sitten pyöriteltiin ja paljon.

Tällä reissulla pyöriteltiin tädin kanssa, ja muisteltiin mummoa. Herkkuja niistäkin tuli ja voin kertoa, että herkut hupenivat nopeasti. Meiltä taisi puuttua mummon viisaus riittävästä käärylelukemasta.

Nam!



Iloista kesäpäivää!



- Ani -




tiistai 8. heinäkuuta 2014

Bulgaria kuvin 2/2.

IMG_8375

IMG_8404

IMG_8382

IMG_8286IMG_8247


IMG_8295IMG_8256


IMG_8222

IMG_8189

IMG_8359

IMG_8197

IMG_8381

IMG_8384

IMG_8283

IMG_8220

IMG_8409

IMG_8201

IMG_8271

IMG_8217

IMG_8405



IMG_8431IMG_8269


Matkan toisen puoliskon kuvasatoa.

Nyt on syöty hyvin (liiankin hyvin) tätien ja mummojen patoja, salaatteja, leivoksia, sireneä, oliiveja ja kaikenlaista muuta hautunutta, paahtunutta ja suolattua hyvää. Takaisin kotimatkaan lähdettiin täysin autoin ja täysin vatsoin. Monta kiloa rikkaampina, onpahan miehelle muotoja kotiinviemisiksi! (Hah!)

Pikkumatkalainen on ollut kaikesta uudesta ja erilaisesta, jännittävästä ja väsymyksestä huolimatta älyttömän reipasta matkaseuraa. Kapusi vuorenrinteitä sankarillisesti siinä missä seisoskeli huvittuneena kun puolitusinaa mustalaislasta ihmetteli ja silitteli vaaleatukkaista sinisilmäistä pohjolan poikaa. Isänikävää on potenut pariin otteeseen, mutta skypettelyt ja halihetket auttaa ikävään. Eipä siis ole kaksi ja puolivuotiaan reissu euroopanhalki hullumpi ajatus, voin ihan hyvin mielin sitä suositella kaikille, jotka sellaisia pohdiskelevat. Läppärikin sanoi akkunsa irti, niinpä reissut taittuivat alusta alkaen täysin viihteettä.

Matkataan paraikaa takaisinpäin ja tallinna laivoinen siintää enää muutaman sadan kilometrin päässä. Kohta kotona, sekin tuntuu niin hyvältä kun olla ja voi tällaisen hulapaloon jälkeen.
Etelän ihmiset on ihania, mutta niin on pohjolankin - strukturoituine aikakäsityksineen ja mukavan mutkattoman suoruutensa vuoksi.
Koti, mies ja oma sänky.
Mukavaa tulla takaisin, oma maa mansikka ;)


- Ani -



IMG_8433