keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sneak peek! Kohti jotain uutta ja jännää.

IMG_0424

IMG_0435


Jos joku joskus tuppaa vilkaisemaan tuota blogihistorialitanjaa tuossa oikealla alhaalla, saattaa päätellen tehdä huomion että kotiani-blogilla siintää vuosipäivä ihan tässä nurkan takana. 
Tarkemmin ottaen tuo yksvuotis-syntymäpäivä on 1.12, sillä juurikin sinä päivänä startattiin vuosi sitten täällä kirjoittelut joulukalenterin merkeissä. 

Olette ehkä huomanneet että tänä vuonna ei jouluilut ole vielä päässeet ajatusta pidemmälle tämän blogin tuotoksissa, ja muutenkin on hieman laiskanoloista ja retuperällään tämä blogin ylläpito ollut. Suuret pahoittelut moisesta! Lupaan kuitenkin että en ole täysin laakereillani maannut tässä syksyn pimeydessä, vaikka sekin olisi varmasti ollut poikaa se, vaan täällä on taottu ja väännetty jotain mukavaa uutta ja jännittävää, josta kerron teille juhlallisesti nyt jo ihan parin päivän päästä synttäripäivän kunniaksi! Kuvissa pientä paljastelua asian tiimoilta, kävin tuossa päivä pari takaperin hieman vakoilemassa mitä ahkeralla puusepänpajalla oikein väkerrellään näin joulun alla.

Tämän kaiken salamyhkäisen lisäksi meinaan pakata laukkuni ja vaihtaa blogiosoitetta tämän samaisen riemukkaan ensivuoden päätöksen merkeissä! Tällaisiin menoihin liitetään myös ilman muuta arvontaa, kuten blogien tapoihin kuuluu! Pysykää siis linjalla!
Siispä sunnuntaista lähtien kotiani löytyy toisesta osoitteesta, ei kuitenkaan huolta kerron siitä tarkemmin ja selkeämmin lisää, niin ettei kukaan eksy tänne netin syövereihin uutta osoitetta löytämättä. 

- Ani -

IMG_0434

IMG_0420

IMG_0427

torstai 20. marraskuuta 2014

Täydellinen torstailounas - kana-pestosalaattia karamellisoitujen punasipulien kera

IMG_0409

IMG_0416

IMG_0412

IMG_0405

Voi nyt tuli kuulkaas tehtyä jotain niin satunnaisen onnistunutta ja hyvää ihan hetken mielijohteesta että ihan tyytyväisyyttäni myhäilen. Pyörittelin tuossa silmiäni avoinaisen jääkaapin ovenraosta etsiskellen jotain mukavaa purtavaa, että myös jotakin mistä voisin teille tänne tulla jakamaan. Alunperin olin ajatellut tekeväni jotakin piirasta, mutta eihän se sitten napannut aamutuimaan ei sitten ollenkaan.

Katse osui punasipuliin ja siitä inspiroiduin niin, että noin parinkymmenen minuutin kuluttua istuin sohvalla kulhollinen jotakin veden kielelle tuovaa käsissäni. 


Päätin kokeilla ensi kertaa tehdä itse ravintolasalaattien lisukkeiden kestosuosikkiani, eli karamellisoituja punasipuleita sekä sipuleille tietenkin kaveriksi jotakin hyvää salaattia ja näinpä eilisen rippeiden johdattelemana salaatiksi valikoitui kana-pestopastasalaatti.

Aloitin laittamalla pastan kiehumaan. Otin sitten sen inspiroivan punaisen sipulin kouraani ja viipaloin sen leikkuulaudalla siivuiksi, heitin pannulle voinokareen kera ja kuullottelin tovin. Sopivasti kuulloteltuani lorautin sekaan balsamicoa, hieman siirappia sekä rouhaisin pippuria ja suolaa. Laskin lämpötilaa, kaadoin sekaan hieman vettä ja annoin pehmentyä ja karamellisoitua siinä kaikessa rauhassa. Kävin aina silloin tällöin hieman kääntelemässä ja sekoittamassa sipuleita salaatin pohjan tekemisen lomassa. Salaatin pohjaan viipaloin kurkkua, kirsikkatomaattia ja revin tammenlehtisalaattia. Tämän vielä kruunasin kunnon nipulla sileälehtistä persiljaa, saadaan sillä tämän mamman rautapitoisuudetkin taas kohdilleen. Jääkaapista löysin eilistä grillattua kanaa ja sen rippeet heitin iloisesti salaatin sekaan.

Pastan valmistuttua heitin veden pois ja laitoin reilulla kädellä pestoa pastan sekaan. Kaadoin tämän jälkeen pastan pestoineen salaattipohjan päälle ja siihen sitten asettelin karamellisoituneet sipulit päälle. Fetafani kun olen murensin sitäkin salaattiini vielä hyvän kokoisen kimpaleen. Vielä ripaus suolaa ja pippuria, pari lehteä persiljaa ja puristus sitruunaa!

Sen pituinen se!



- Ani -



ps. selkeyttä kaipaaville alla vielä suuntaa antavat määrät ja ainesosaluettelo:


2dl pastaa
2 rkl pestoa


1 punasipuli
1 1/2 rkl voita
1rkl balsamicoa
1-2rkl siirappia
1 dl vettä
suolaa ja pippuria


tammenlehtisalaattia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
sileälehtistä persiljaa
fetajuustoa
puristus sitruunanmehua

suolaa ja pippuria

IMG_0414

tiistai 18. marraskuuta 2014

Tervetuloa meille! Avoimet ovet!


Avoimet ovet


Tervetuloa meidän kotiin kurkkaamaan ja emäntää moikkaamaan! 
Pidän taas mukavaksi tapahtumaksi koetut Avoimet Ovet tiistaina 25.11 n. klo: 15-18!
Pistäkäähän kaikki Tampereen seudulla oleilevat ajankohta kalenteriin ylös.

Avoimissa ovissa pääset ihastelemaan ja tutustumaan Noshin talvimallistoon ja samalla voit näppärästi tehdä jouluostoksia helposti ja vikkelästi.

Noshin mallistosta löytyy ihania ja tyylikkäitä naisten uutuuksia sekä lasten herkkukuosillisia vaatteita. Kotimaista suunnittelua olevat luomukset ovat kaikki luomupuuvillaisia ja eettisesti valmistettuja. Jos tuotemerkki on tuntemattomampi, niin käyhän kurkkaamassa täältä

Luvassa myös tottahan toki arvontaa ja jotakin purtavaa!

Kaverit ja perheen pienimmät saa oikein ilolla ottaa matkaan mukaan!



Laitahan viestiä anna.s.takala@gmail.com tai oma sähköpostiosoitteesi kommenttiin niin jakelen osoitetietoja sitä kautta. En ihan raaski tähän kaikelle kansalle sitä kailottaa. 
Lisätietoja saat myös liittymällä minun faceryhmään: "iloiset Nosh-kotikutsut by Anna"


Oikein rattoisaa iltaa toivotellen, 

- Ani -


Downloads3


perjantai 14. marraskuuta 2014

Sellerisoppaa persiljaöljyllä!

IMG_0388

IMG_0401


Villapeitto, lämmintä soppaa, valkosipulia, sitruunaa, teetä ja hunajaa! 
Täällä taistellaan täysin aseistuksin kurkkuun majouttautunutta pöpöarmeijaa vastaan. Toivon mukaan lähtee ennen kun ehtii kunnolla alkaakaan!

Eilen illalla sovelsin herkkua sellerisoppaa! Siitä tuli niin hyvää että ihan hymyilyttää. Jopa sellerinvastainen toinen puoliskokin äänesti sopan kelpoiseksi ja latki mukisematta lusikkaa toisen perään. Koko sopan kruunaa ihanan tuhti persiljaöljy, joka on nyt se viimeinen elossa sinnittelevä kasvi mitä palstalta voi vielä käydä napsimassa tähän aikaan vuodesta.

Ehdottomasti suosittelen tätä soppaa marraskuun ruokamenuun!


IMG_0395


Sellerisoppa ja persiljaöljy


1 valkosipuli
1 iso sipuli
3 jauhoista perunaa
n. 500g selleriä 
1 l kasvislientä 
n. 1dl kermaa
sitruunan mehua
suolaa ja pippuria
kuivattuja yrttejä : 
timjamia, laakerinlehteä, basilikaa

Persiljaöljy: 

1/2 - 1 dl oliiviöljyä
Reilu nippu persiljaa 


Laita uuni 180 asteeseen. Halkaise valkosipuli kahteen osaan poikittain ja aseta puolikkaat foliopalan päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja rouhaise suolaa. Kääri folio kiinni ja nosta nyytti uuniin kolmeksi vartiksi.

Kuulota pilkottu sipuli öljyssä, heitä sekaan kuoritut ja pilkotut sellerit sekä perunat. Pyöräytä hetki ja lisää kasvisliemi ( vesi + liemikuutiot ). Keittele juureksia kymmenisen minuuttia. Irroita pehmenneet valkosipulinkynnet kuorestaan ja lisää ne keittoon. Lisää myös yrtit. Anna kiehua kunnes juurekset ovat täysin pehmenneet. Nosta laakerinlehdet pois keitosta ja soseuta sauvasekoittimella pehmeäksi. 
purista sitruunasta reilusti sitruunan mehua ja kaada kerma sekaan. Sekoita, maista ja lisää pippuria sekä tarvittaessa suolaa. 

Tee perisljaöljy oliiviöljystä ja tuoreesta persiljasta sauvasekoittimella kastikkeeksi hienontaen. 


IMG_0398


Sain tuossa muutama viikko takaperin haasteen Katjalta, kiitokset siitä!

Taitaakin olla eka haaste johon tässä blogissa olen koskaan tarttunut. 
Haasteessa pitää antaa sydämiä syksylle, ja ehkä onkin oivaa näin taudin iskiessä pistää pääköppa raksuttamaan niitä positiivisempia syksyjuttuja. 

Tänä syksynä sydämiä saa:

Rakkaus! Ja eritoten siskon hääriennot! 
Masuasukki! 
Ensilumihippalot, ja kaksivuotiaan tarttuva riemu!
Lokakuussa aloitettu glögisesonki.
Kynttillät!
Koti-illat!
Syyssateessa kirmatut syyslenkit. Ja parhaat lenkkikaverit!
Unelmat, koti sellaiset ja kaikki muut. 
Onnistumiset, myhäilyn hetket. 
Hiljaisuus ja sateenropina.
Lämpimät keitot, padat ja muut muhineet murkinat!


Koska syksy alkaa jo vedellä viimeisiään en nyt haasta enää ketään sen koommin syksyisiin sydämiin. Mutta haastankin sen sijaan vinkkaamaan herkuimpia soppareseptejä kommentteina alle, jotta meidän kaikkien talven odottelu voisi olla muutaman sopan verran lämpimämpää! 

Bloggaajat voi tietenkin ottaa ja toteuttaa herkkusoppahaasteen blogissaan ja linkata siitä alle!


- Ani -


IMG_0385


tiistai 11. marraskuuta 2014

Värikäs koti.


IMG_7394


Viimeaikoina on blogeissa pyörinyt värihaaste ja sitä kautta värien, värikkyyden ja värittömyyden tiimoilla on pyöritty monesta eri näkökulmasta. Lähdin itsekin ihan pohtimaan meidän huushollin väriloistoa. Onko meillä värikäs koti?

Tosi usein kun joku astuu meille ja avaa analyyttisen suunsa, kuuluu jossakin lausahduksissa takuuvarmasti myös värien käytöstä. On rohkeaa värien käyttöä tai "onpas erikoisia väriyhdistelmiä" tai yksi mun lemppareista "yllättävän paljon värejä olematta värikästä".

Jos pakkaisi irtotavarat pois näkyvistä olisi asunto riisuttuna täysin mustavalkoinen, lukuunottamatta lastenhuoneen tapettia ja lastenhuoneen sekä vessan turkoosia patteria. Ihan yllätyin itsekin kun rempan yhteydessä oli kaikki pinnat kutakuinkin päätetty, miten mustavalkoinen lopputulemasta tuli. Se ei tosin ole harmittanut yhtään. On jotenkin ihanaa kun voi niin huolettomasti tuoda kaikenmaailman löytöjä kotiin välittämättä siitä sopiiko se meidän keltaisen seinän sävyyn, meidän seinä kun on valkoinen tai vähintäänkin haalean vaalean harmaa. Siihen periaatteessa sopii kaikki. Ja ihan näin käytännön syystä, meidän ykköskerroksen pohjolan pimeysleveyksillä sijaitseva viiskytluvun asunto ei ole todellakaan mikään valokylpylä. Isoista valkoisista pinnoista on oikeasti apua pimeyteen. Valoisuuden ja helppouden lisäksi valkoisen pinnan eteen on herkullista luoda jyrkkiäkin kontrasteja maustamaan maanläheistä pehmeyttä.

On helppoa olla melko kaikkiruokainen. Ennen joskus saatoin tokaista, että en pidä jostain väristä tai sävystä. Mutta kas kummaa, voikin olla, että ensi syksynä se on suosikkini. Kaikille väreille on paikkansa ja ehkä myös aikansa. Minulle onkin jokseenkin huomattavasti luontevampaa sanoa, että meillä on vähän kaikkia värejä, kuin sanoa että olen valinnut oranssin tehostevärin. Ehkä siinä onkin se yksi ja ainut asia jota väreissä kavahdan, mitä sisustukseen tulee. Kavahdan sitä, että värejä on vain yksi tai kaksi. Silloin jotenkin se ainut väri pomppaa silmään todella terävänä ja kirkkaana ja hallitsee koko värimaailmaa. Pidän enemmän siitä kun värit puhelevat keskenään ja luovat jonkin sortin tasapainon. 

Mitä värien haalintaan tulee, luotan täysin intuitiooni. En ole ikinä osannut katsella värikarttoja tai miettiä mitkä värit jotenkin sopii toisiinsa ja mitkä ei. Kun ihastun esineeseen luotan, että se sopii sinne muiden ihastuksien joukkoon. Ja kyllähän sen huomaa kun joku ei jonnekin sovi, ja jos ei huomaa niin sittenhän se ei haittaakaan vaikka jotkut värit vähän ryhtyisivätkin riitaan. Välillä sitäpaitsi riita on huomattavasti parempi kuin mitäänsanomattomuus. Niinhän ne vastaväritkin toimii. Siksipä meiltä löytyykin sinistä ja keltaista, oranssia ja punaista, vihreää ja ruskeaa ja valkoista sekä kuparia. Suurinta osaa näistä vielä monissa sävyissä, niinkuin kaikkiruokaisen valioon kuuluu.

Utuinen ja sateinen aamupäivä ei tänään houkuttanut yhtään kameran varteen, ja niinpä päädyin väripohdinnoissani pyörimään vanhojen kuvien parissa. Näitä kuvia jos katsoo, niin meillähän on oikein väriloistoa kaikessa loistokkuudessaan, mutta ei anneta kuvien valehdella, voin joku kerta kerätä kollaasiin pelkistä mustavalkoisista kuvakulmista. On meillä kuitenkin väriä ja onneksi niin! Eihän se olisi meidän koti muunlaisena.


Löytyykö teidän kotoa värejä ja jos niin millaisia?


Sadepäiväterkuin, 

- Ani -


IMG_9902

IMG_9852

IMG_7510

IMG_7522

IMG_8759

IMG_8706



torstai 6. marraskuuta 2014

Pirtsakkaa sitruunaa pimeänhoitoon!

IMG_0346

IMG_0343

IMG_0357

IMG_0375

IMG_0359


Lumoava sitruunakaakku

Pohja: 

150g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
pienen luomusitruunan kuori
2 kananmunan keltuaista
1-2 rkl vettä

Täyte: 

1 prk ( 304ml) kondensoitua maitoa
(makeutettu maitotiiviste)
2 kananmunaa
1 dl tuoretta sitruunan mehua


Lämmitä uuni 200 asteiseksi.
Nypi huoneenlämmössä pehmennyt voi, vehnäjauhot, tomusokeri sekä sitruunan kuoriraaste. Lisää keltuaiset ja vesi, niin että taikinasta tulee kiinteä taikinapallo. Levitä taikina vuoan/vuokien ( yksi tavallinen piirakkavuoka tai 6 pientä ) pohjaan ja nostele reunoilla. Voit pistellä haarukalla hieman reikiä pohjaan ja nosta uunin alatasolle paistumaan n. 10 minuutiksi. 

Vatkaa kondensoitu maito ja kananmunat sekaisin. Lisää puristettu sitruunan mehu seokseen ohuena nauhana samalla vatkaten. 

Nosta piirakkapohjat pois uunista ja jäähdytä uuni 180 asteeseen. Jaa täyte tasaisesti pohjien päälle ja nosta piirakat takaisin uuniin. Paista n. 20 min. 

Jäähdytä piirakat sillä ne maistuavat parhaimmalta viileänä. 
Voit tarjoilla näitä vadelmien, mansikoiden tai kermavaahdon kera, niin maku on vieläkin jumalaisempi.  


IMG_0363

IMG_0345

IMG_0347


Nyt on pitkästä aikaa leivottu taas oikein sokerin kera. On nimittäin puoli vuotta seikkailtu sokeritta (välillä menestyksellä, välin vähän oikoen) ja nyt koitti kelpo hetki pimeän keskiviikkoillan kunniaksi  koko perheen voimin mennä ja hieman pölläytellä valkoista makeutta keittiön täydeltä. Tästä liki kolmevuotiaan kakkuleipomustuokiotoivomuksesta syntyi tällä kertaa sitruunainen herkkukakku, tuhti ja makea sellainen, joka ehdottomasti nostetaan tämän kokeilun jälkeen reseptiarkistojen aatelistoon. 

Tässä versiossa on taas versioitu niin montaa eri reseptiä, ettei taida enää alkuperäisten lähteelle linkkaus olla mahdollista. Pinterestin saloista sain kuitenkin taas selailla niin monen monituista herkun näköistä sitruunatorttua, että suosittelen sinne matkaamaan jo ihan kuvien aiheuttaman "vesi kielelle" -reaktion vuoksi! Hieman opittiin matkan varrella ja yritinkin tähän yllä olevaan reseptiin korjailla ensikerran huomioista aiheutuneet muutokset. Vähän on sokerin määrää ja sitruunan määriä sekä paistoaikaa koitettu korjata, maistelkaa siis tehdessä niin tulee omaan makuun täydelliset vivahteet.


Raikkautta pimeisiin iltoihin!

Rakkaudella, 

- Ani -


IMG_0361

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kenkäteline.


IMG_0326

IMG_0322

IMG_0324

Näin sadepäivän kunniaksi päätin esitellä teille meidän kuraista eteistä kuraisine kenkineen. 
Tätä nykyä kuraiset kenkämme meinaan seistä tönöttävät komeasti ja järjestyksessä kuin korean sotilaat konsanaan. Siinä kunniapaikalla seinälle nostettuna saavat kuraisuuttaan oleilla tähän astisen lattiat valloittavan kenkämeriasetelman sijaan. 

Olen välillä sellainen tolkuttoman pitkään asioita pohdiskeleva ja pureskeleva, ja tässä taas yksi hankinta jossa tämä luonteenoikkuni ilmeni ja oikein ajan kanssa. Tällä kertaa kuitenkin myönnän oikeastaan olevani tyytyväinen saamattomuuteeni ja jahkailuuni, sillä tämä ikean keittiö/pikkuesine-hylly käveli sattumalta vastaan ja on nyt juuri niin täydellinen kenkätelinevirassaan kun virkaan osasin telinettä haaveilla. 

Se on siro, se on ilmava, se on jopa kaunis! Meidän tarpeille siinä on riittävän monelle kengälle tilaa ja se vieläpä toimii melkein kengälle kuin kengälle. 

Antaa kuule sataa vaan ja ropista, synkkyydestä viis, kurakaan ei haittaa enää!
Mulla onkin hieno uusi kenkäteline! 

- Ani -



IMG_0332