Elämä on ihanaa vaikka se välillä oksettaakin!

Huomenta Suomi! Huomenta maailma! Huomenta ihana raikas syysaamu! 

Saisinko mennä takaisin sänkyyn? Painaa pään ihanalle tyynylle ja antaa unen tulla kun se niiiin kovaa on tullakseen, mokomakin periksiantamaton!

On ihanaa lueskella blogeja joissa kaikissa vilisee mahtava syysvimma. Tunnistan täysin itseni tuosta,   inspiraation puraisemasta draivista luoda, tehdä kaunista, kokeilla, rakentaa, ahertaa ja pakertaa. Mutta ei, ei tänä syksynä, tänä syksynä minua on puraissut toinen, joku kidneypavun kokoinen elämän alku vatsani suojissa. Pienen pieni ihme, joka tekee meidän ensimmäisestä ihmeestä isoveljen. Joku, joka vie mehut huomattavasti voimakkaammin kuin veljensä, joku joka ei anna epäilystä omasta läsnäolostaan, vaan muistuttaa siitä joka aamu laittamalla kantajansa kehon täyteen myllerrykseen ja johdattamalla hänet kumartumaan asunnon suurimman posliinipatsaan äärelle. 

Lokakuu on rakkautta täynnä! Pakataan laukut ja lennetään suuren atlantin toiselle puolelle juhlimaan siskon ja hänen rakkaansa rakkautta, lupausta rakastaa lisää, antaa kaikkensa ja olla toiselle perhe. Toivon tosin, että pavun myllertävä voima hieman hellittäisi, jotta matkasta tulisi mahdollisimman nautittava. Meidän kesälomaviikko numero kaksi saisi olla juuri sitä mitä tämä pieni perhe kaipaa. Saataisiin kyynelehtiä häissä, ihmetellä manhattanin valtavauutta, saataisiin nauraa ja rentoutua kaukana kotoa, kaukana arjen vaatimuksista.

Viime sunnuntaina höperöt aivoni unohtivat täysin Helmen, unohdin katsoa viikkoa taakespäin ja miettiä sitä Helmintä hetkeä, selata valokuvista sitä upeinta Helmeä, tulla ja jakaa Helmi teidän kanssanne. Tästä inspiroituneena päätin että nyt pidän pienen tauon, matkan, unen ja kokemusten merkeissä. Palaan sitten raikkaampana ja inspiroituneempana toivon mukaan.
Lähdetään siis jo muutaman päivän päästä ja lupaan palata muutaman viikon perästä matkakuvin blogin pariin. 

Upeaa, värikästä ja hymyntäyteistä lokakuun alkua!

Nyt pakkaamaan ja kakkospäiväunille!

- Ani -

ps. muoviton kuukausi on takana! Opin katsomaan muovia ja paketointia uusin silmin, löysin tuotteita joiden tekijät selvästi ajattelevat vaikutustaan myös maapallon roskaantumisessa, ja tekevät asialle jotain. On ollut upeaa seurata facebookin puolella kuinka tämä kuukausi on inspiroinut ja herättänyt monia tahoja miettimään toimintaansa, saanut jopa pysyviä muutoksia aikaan! 

Käykäähän lukasemassa sieltä lisää. 

Tehdään enemmän itse, mietitään kun kulutetaan ja lisätään tietoisuutta ympärillämme. Muoviton syyskuu jatkukoon siis oivallusten kautta pitkään edes muutamassa päivittäisessä tavassa. Pienikin muutos parempaan on muutos parempaan!

Herttaisimmat omenakakkuset

Omenaa, omenaa, omenaa.. ah tätä aikaa vuodesta! Olen ihan tolkuton kotimaisilla omenoilla herkuttelija. Koko talven pihtailen ja nirsoilen omenoiden kanssa, nauttien sitruksista ja muista hedelmäosaston tarjonnoista sitäkin enemmän. Syksyllä sitten ähkytäytän omenanpuutteeni monen viikon kestävällä omenarulianssilla, piirakoita, hilloja, soseita, pirtelöitä. Ah! Tietenkin kunnes sekin hyvä tulee jo korvista ulos, tai mätänee sesongin loppumistaan. No tämä passaa minulle, ja onneksemme Mammalassa oli tänä vuonna hyvä sato, omia puita kun omistamme vasta haaveissamme.

 Parhaimmasta päästä ovat erinäiset omenaluomukset joissa on maitotuotetta mukana pehmentämässä leivoksen täyteen mahdolliseen suloonsa. Niinpä tänäänkin loin kyseisellä kombinaatiolla ilottelevat leivokset. Tämänpäiväisistä tuotoksista tuli hurjan hempeitä ja ruusuisia omenakakkusia, joiden ainekset valikoituivat kutakuinkin "mitä kaapista löytyy"-periaatteella. 

Herttaisimmat omenakakkuset

100 g voita

1 dl intiaanisokeria

2 kananmunaa

1 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl aitovanilijaa

1 dl maustamatonta jugurttia

n. 3 omenaa

Vatakaa huneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa seos tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne käsin sekoittamalla voi-sokeri-muna -seokseen. 

Sekoita jugurtti lopuksi kevyesti joukkoon.

Jaa taikina muffinsivuokiin muffinssipellille. Itse käytin muffinssivuokien sijaan pieniä leivinpaperinpalasia.

Pese omenat ja kuori kuorimaveitsellä omenan pinnasta pitkää soiroa niin että soirossa on n. 5mm omenan punaista kuorta, ota mukaan myös omenan sisusta. Ei haittaa vaikka sisusta varisee pois jonkin verran. Pyörittele soirosta ruusuja ja katkaise omenanauha kun ruusu on sopivan kokoinen. Jos omenanuha katkeilee paljon, ei haittaa sekään, voit pyöritellä ruusuja lyhyistä nauhoista aina hieman lomittain laittaen. Paina omenaruusut kevyesti taikinaan. 

Paista kakkusia 200 asteisessa uunissa, keskitason alla n. 20min.


Täysin ei sokerittomia ole nämä kakkuset, kuten huomata saattaa. 
Mutta kuten jokaiseen sopivan rentoon ja mukavaan elämään kuuluu,
kuuluu meidänkin eloon poikkeuspäiviä. 
Ja se on ihanaa se!


- Ani -

Lippapipo + kaavavinkki

Dodiin! Nyt on pojalla uusi pipo päässään! Sopivasti puraisi ompelukärpänen eilen illalla, juuri ennen hyytävän kirpsakkaa syyssäätä joka lehahti tänään kasvoille kun astuttiin ulos. Ei siis yhtään liian aikaisin, vaikka jo elokuun alkupäivinä tilasin seeprakankaan ja tulostin kaavan käyttövalmiiksi. Ehdottomasti voin suositella tuota pipon ohjetta, pipon valmistus onnistui hyvin ja ripeästi ihan ilman saumuria ja keskinkertaisin ompelulahjoin. Helppoa on, toisin kuin valokuvaussessiot oikukkaan lapsimallin kanssa. Katsotaan vielä saadaanko tupsu aikaiseksi ilta-askartelun merkeissä, jos vaikka osattaisiin yhteistuumin sellainen väsätä. Toisaalta tupsuttakin tuo on melko hurmaava, vai mitä tuumaatte? 

5-vuotias Nosh juhlii synttäreitään nyt syyskuussa. Sen kunniaksi on julkaistu lippapipon kaava ja paljon huikeita tarjouksia! Käykäähän tsekkaamassa nosh.fi -sivuja, sieltä saa tulostaa itselleen lippapipon kaavan jota on tähänkin päähineeseen käytetty.

ps. kun liitytte facebookryhmään "iloiset Nosh-kotikutsut by Anna" niin loppukuun joka päivä julkaistavien uusien synttäritarjousten seuraaminen on helppoa! 


Aurinkoista syyspäivää ja tervetuloa uusille lukijoille! (:


- Ani -

Helmi - kollaasi

Tein tänä sunnuntaina koosteen lempihelmistä. Välillä on mukava muistella menneitä kuvia selaillen, sitä on tällä viikolla tultu tehtyä enemmänkin. 

Sen suuremmitta pulinoitta linkkaan teille styleroomin puolella perjantaina julkaistun jäsenhaastattelun. Siellä pulisen vastausten muodossa enemminkin, käykäähän lukasemassa. Samalla voi tutustua styleroomin mukaviin kuvakansioihin, on melko inspiroivaa puuhaa voin luvata!

Raikasta syyssunnuntaita! 

- Ani -

Huurteinen nektariiniherkku.

Huurteinen nektariiniherkku


1 litra jäädytettyjä nektariinin paloja
2dl maustamatonta jugurttia (esim. kreikkalaista)
3 rkl agave siirappia tai hunajaa
sitruunan mehua


Paloittele nektariinit. Nosta pakastimeen ja anna jäätyä. 
Kaada nektariinit blenderiin ja blendaa kunnes seos on tasaista. Lisää loput aineet ja blendaa tasaiseksi. 

Voilá!


Tämä huurteinen herkku on ollut tämän jäätelöaddiktin helpotus jo viidettä kuukautta kulkevan sokerittomuuden aikakaudella. Selailin tuossa kesän kuvia, ja tajusin tyystin unohtaneeni tämän kesän pelastajareseptin jakamisen.  Kotipakastimessa herkku onnistuu huomattavasti paremmin kun mökin pienessä pakastinlokerossa, jonka viilentämisaste on melkoisen kehno. Kuvissa jäädyke on siis hieman löysähköä, mutta ei syytä huoleen, seoksesta saa jopa palloja muotoiltua kunnon pakastimen avulla. 
Nuo mökin kupit on kuitenkin niin hurmaavat, eikä moinen löysyys haittaa makua.

Helppoa, hyvää ja terveellistä! Mitäpä muutakaan. 
Täydellinen vaatimattomuudessaan. 


- Ani -

Sekalaiset otokset ja muovittomuus

Nyt on käsillä viikko ilman päätä. Päätön viikko siis. Ajatukset juoksee sellaisissa svääressä mihin ei edes ajatusten omistajalla ole minkäänlaista kosketusta. Välillä ajatukset pysähtyy sanoinkuvaamattoman kummallisiin tunnelmiin ja toisinaan täydelliseen tyhjyyteen. 

Ajatus, mikä se edes on? Ajatus, eli kai sitten, yhtäkuin ajattelija itse. Eikai niitä voi toisistaan erottaakaan. Mitä sitten kun omat ajatukset eivät tunnu omilta, tai edes kenenkään tässä maailmassa vaikuttavan ajatuksilta. Voiko ajatuksiin tulla murtovarkaita tai kuokkavieraita? 

Naisen elämää! Apuuva!

Toivotaan että tästä seuraa jotain suurta ja luovaa!

Mikään järjellisesti rajattava aihe ei tunnu sopivan tämän viikon tunnelmiin, niinpä päädyin sekalaisiin kuviin. Aivottoman naisen ja kameran aamuisen yhteistyön tuloksiin sekä muutamaan vanhaan otokseen. 

Näihin sekalaisiin tunnelmiin sopiinee myös muovittomuudesta raportointi. 

Puolivälissä muovitonta kuuta mennään. Huomaan aika monessa asiassa kiinnittäväni huomiota missä muovi on täysin tarpeeton, ja missä taas sen käyttö on perusteltua. Onhan se totta että muovin käyttö tietyissä tuotteissa on täysin käytännöllistä ja jossain määrin esim. hävikkiä vähentävää tai hygieenistä. Tarpeettomia kohteita vaan tuntuu kuitenkin vilisevän huomattavasti enemmän silmien edessä, kun niitä tarpeellisia. Lisäksi toivoisin että kaikki järkevästi perustellut muovipaketointivälineet kehitettäisiin sellaisiksi, että niiden kierrättäminen olisi järkevää. Muillekin kuin limsapulloille ja maitotölkeille voisi kehittää palautus- tai kierrätysjärjestelmän. Esimerkiksi jugurtti+rahka+ym. muovikuppituotteet voisi myös standardoida joksikin palautettavaksi ja kierrätettäväksi rasiaksi.

Tämän viikon oivallus muovittomuudesta: Mitä prosessoidumpi tuote sen suuremmalla todennäköisyydellä muovipaketointi on järeää. 

Ei eineksille, kyllä raaka-aineille ja itse tehdylle ruoalle. 

Tänään syödään tortilloja, mutta letutkin tehdään itse. Kaupan muoviinpakatut levyt jääkööt hyllyyn.

Hymyntäyteistä tiistaita!

- Ani - 

Omenakakku päivässä pitää lääkärin loitolla.

Omenaraakakakku sitruunaisella cashew-kuorrutteella

-raaka-

Taikina: 

4 kotimaista omenaa 

7,5 dl kaurahiutaleita

1l taateleita

2,5 dl kookoshiutaletia

1 tl kanelia

Cashew-kuorrute: 

7,5 dl cashew-pähkinöitä

1 sitruunan mehu

2 rkl kookosrasvaa

2 rkl agavesiirappia tai kookosnektaria

1/2 tl aitovanilijaa

vettä

Jauha kaurahiutaleet blenderissä "jauhoksi". Pilko omena pieneksi "silpuksi" ja lisää loput taikinan ainekset ja jauha blenderissä tahnamaiseksi. Taikinaan saa jäädä sattumia.

Levitä puolet taikinasta pienelle irtopohjavuoalle ja nosta pakastimeen. 

Tee cashew-kuorrute. Sekoita kaikki kuorrutteen aineet keskenään sauvasekoittimella tai blenderissä tasaiseksi, pehmeäksi tahnaksi. 

Levitä kolmasosa cashew-kreemistä pakastimessa viilentyneen taikinan päälle. Levitä toinen puoli taikinasta kreemikerroksen päälle. Nosta hetkeksi pakastimeen. 

Irrota irtopohjavuoan reunat ja nosta tarjoilulautaselle. Kuorruta kakku kreemillä, koristele kanelilla ja gojimarjoilla tai jollakin muulla mitä mieleen juolahtaa.

Muokkailin reception this rawesome vegan life-blogin hurmaavasta porkkanakakun reseptistä.

Herkkua aamupala-aineksista.

Vie muuten kielen mennessään!!

- Ani-

Mix & Match - kisa

Noshin kirppis-ryhmään pääset täältä.

Onnea kisaan ja hymyjä keskiviikkoon! 

- Ani -

Puoliseinä

Heikot unenlahjat omaavana ihmisenä, minulle on tärkeää että makuuhuoneen tunnelma on kaikinpuolin unimaailmaan houkuttelevan seesteinen. Keho on ihan puhki päivän jälkeen mutta aivot on huomattavasti vaikeampi sammuttaa. Ajatukset pyörii, luovuus kukkii ja tekemättömien töiden listat vilisee silmäluomissa.

Kun vuosi sitten lähdettiin suunnittelemaan asunnon remonttia oli ihan ehdottomuus, että toimisto erotetaan keinolla tai toisella makuuhuoneesta. Makuuhuone oli kuitenkin kohtalaisen kokoinen, ja niinpä päätettiin ratkaisuksi lohkaista siitä osa kotitoimistokäyttöön sen sijaan että oltaisiin muualle asuntoon viritelty toimistotilaa. Siskon pinterestkansion uumenista löydettiin idea puoliseinästä, jonka ansioista toimistoonkin virtaa nyt luonnonvaloa.

Kaiken käytännöllisyyden ja vaatesäilytysominaisuuksien lisäksi ihan parasta seinässä on sen jykevyys ja mielenkiinto jota se tuo koko huoneen ilmeeseen.

Mitä tuumaatte puoliseinästä?


Aurinkoista viikkoa toivotellen,

- Ani -

Helmi - kaunis yhteensattuma

Mikä tekee kodista kodin?

Mikä tekee kodista kauniin kodin?

Maailma on pullollaan kauniita esineitä, kauniita, ajatuksella ja taidolla tuotettuja kappaleita. Jonkun taideteoksia. Mitä jos keräisin ne kaikki, kaikki ne jotka sykähdyttävät jollain tasolla omaa visuaalista karkkimakua. Mitä jos haalisin itselleni kaiken mitä ihailen? Luultavasti siitä tulisi yksi superhamstraajan tv-dokumentti jossa kauniit esineet jäisivät toinen toisensa komeuden varjoon. Ehkäpä siis on hyvä oppia ihailemaan esineitä ilman tarvetta omistuksenhaluun. Ihan vain ihailla ja nauttia siitä, että on jotain kaunista mikä ei ole minun. Eikä sen tarvitse koskaan ollakaan, voi nauttia siitä toisen omana, toisen ilona, jaettuna ilona.

Elämä on kaunista, katsojan silmien mukaisesti tietenkin. Elämässä on joitain elementtejä joita rakennetaan työllä, päättäväisyydellä ja kovalla yrittämisellä. Sitten on niitä osa-alueita jotka jotenkin vain kävelevät vastaan, helposti rantautuvat elämään, joskus ihan huomaamattakin, joskus jopa niin, että niiden kauneuden huomaa vasta kun aijan on antanut kaunistaa. 
Joskus pitää antaa aikaa tunteille syttyä, kiintymyksen tulla. 

Koti on ennenkaikkea ihmisiä, rakkautta, aitoutta, rehellisyyttä ja yhdessä kokemista. 
Koti on kuitenkin myös rakkaita esineitä, muistoja tai muistoista muistuttajia, kauniita tiloja ja omia ideoita, keskeneräisiä projekteja ja pyykkiä. 

Hylly on omaa tekoa, inspiraation öitä, sykähdyttävää saarnia, sopiva paikallaan.
Eläintietokirjasta on pieni miehenalku sammuttanut tiedonjanoaan muutama vuosikymmen sitten. Nyt sitä samaa toteuttaa janoinen juniori. Ötököistä eritoten. Omaa tekoa on myös varjosita esiin kaivettu taidekopio. Lukion kuvistuntien muistoja, muisto onnistumisesta, ilosta olla oman olohuoneen picasso. Vihreä pullo on hyvä esimerkki orvosta esineestä, jota ei raaski pois heittä, hylätty ja jollain tavalla niin suloinen. Se odotti meitä rähjäisessä asunnossa kun ensikertaa avasimme uuden kotimme kellarikopin. Kun antaa ajan kulua huomaa usein katsoessaan olevan niin iloinen että tuo jokin on tupsahtanut juuri meidän kotiin. 

Kaiken ei tarvitse olla suunniteltua, kaiken ei tarvitse olla käsikirjoitettua. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Nautitaan elämän kauniista yhteensattuma, ja arvostetaan niitä jotka tiellemme sattuvat, oli ne sitten pulloja tai ihmisiä. 


- Ani -

Suloinen sipuli

Sipulipasta

- kasvis - neljä annosta -


3 suurehkoa sipulia ( oman palstan sipuleita käytin 5kpl)
3rkl oliiviöljyä
1rkl voita
3 rkl timjamia tuoretta tai kuivattua
1 litra vettä
12,5 dl kananlientä 
350g spagettia
suolaa ja pippuria

raasta pinnalle parmesaania
tarjoile rucolan kanssa

Viipaloi ja pilko sipulit suikaleiksi. Sulata öljy ja voi padan tai kattilan pohjalle ja lisää sipulit anna sipuleiden pehmetä ja ruskistua huolella ja hitaasti. Älä siis nosta lämpötilaa liian korkealle, vaan anna sipuleiden rauhassa muhia ja saada väriä. 
Rouhi sekaan kunnon määrä suolaa ja pippuria ja lisää timjami. Tuore yrtti on aina tuore ja tuoreena paras, mutta voit oikaista tässä vaiheessa kuten minä, ja kaivaa kaapista kuivattua timjamia. 

Nosta levyn lämpöä ja kaada sekaan vesi ja kananliemi. Lisää joukkoon spagetti, ja ketiä paketin ohjeen mukainen aika. 

Nosta tarjolle ja nauti parmesaanin ja rucolan aromeista höyryävän sipulipastan kera.

Voit myös halutessasi paistaa vaikka kanafileet pastan kaveriksi. 

Syksyn ruokiin kuuluu ehdottomasti pitkään haudutetut kasvisruoat. Vihannekset on ihan parhaimmillaan kun ne ovat saaneet pitkään muhia matalassa lämmössä. Kummasti niistä irtoaa jokin aisteja hivelevän syvä makuaromi. Lohturuokaa kesämuistojen ikävään ja lämmön kaipuuseen. Sipuli kuuluu aivan ehdottomasti mukaan jokaiseen pataan. Usein se kuitenkin jää suloisuudestaan huolimatta taka-alalle. Ei kuitenkaan tänään. Tänään sipuli saa valloittaa itse ihan täysin koko ruoan tärkeimmän paikan.

Tänään ei itketä sipulista vaan myhäillään sen herkullisuudesta! Alkuperäisen sipulipastan reseptin löydät täältä. On muuten blogi täynnä herkureseptejä!

Muovitta mennään edelleen, ja elämä hymyilee. Kaupassakäynti oli ihan helppoa. Vichyjä ostin verukkeella, nämä pullot menee kierrätykseen. Tosin mietin, miksi viina myydään lasipulloissa ja vichyt muovisissa, luulisi selvinpäin olevan helpompaa pitää lasipulloa varoen. Jos ei muuta niin kyllä tämä on herättänyt näkemään miten paljon ympärillä on turhaa muovia.

Miksi kaikki pitää pakata, miksi esimerkiksi joitain vaatteita pakataan muovipakkauksiin, yksittäin?
Entä lakanat? Eikö riittäisi että ne sidotaan viikkauksen jälkeen vaikka paperivyöllä kasaan? Miksi vauvan tutit pitää pakat kolmen millin paksuiseen muovikoteloon? Miksi kassalla halutaan pakata sukat, jugurttipurkit ja pakasteet erillisiin muovipusseihin? Miksi elektroniikkapaketoinnissa pitää käyttää todella paksua muovipaketointia jota asikkaat tuskailee auki kotonaan? Miksi kurkuilla on kortsut? Miksi lapsille aina tarjotaan kaikki muovilautasilta jotka on kuin kutsuttu lentämään käsistä?



- Ani -

Muoviton syyskuu

Eilen pyörähti vauhtiin muoviton syyskuu.
Hetken pohdiskeltuani aihetta tajusin sen olevan lähes mahdottomuus, ainakin noin koko elämän kattavana ajatuksena. On vielä kohtalaisen helppoa olla ostamatta muovipusseja tai pakata hedelmänsä paperiin tai kangaspussukkaan. On vielä jopa suurinpiirtein hahmotettavissa miten eläisin ilman muovia kauppaostoksillani. Mutta että ihan kaikki muovit autoista, tietokoneista, pesuaineista ja muista elinpiirimme esineistä saisi pois. Sen leimaan tältä istumalta lähes mahdottomaksi.

Ajattelin kuitenkin ryhtyä tähän muovittoman syyskuun haasteeseen. Kuitenkin suosiolla pidättäytyä elintarvikeostoksiin ja keittiössä liikennöivään tavaratrafiikkiin.

Noniin, lähdetään vaikka leivistä liikkeelle. Leivät voi ostaa paperipussissa tai leipoa itse, tosin öljypullojen korkissa tiiivisteet ovat kuitenkin muovisia. No öljyttömiä leipiä sitten, tai katson tuon pienen tiivisteen sormieni läpi?

Lihan voi ostaa tiskiltä, paitsi että lihatiskin paperi on muovitettua valaisi mieheni heti kun yritin yhden elintarvikekategorian saada muovitta kaupasta kotiin. No, ei sekään nyt maata kaada, voidaan elää koko kuu ilman lihaa, eipä sitä muutoinkaan paljoa tule syötyä. Miehenhän voi sitäpaitsi lähettää kalaan, ei pistäisi hanttiin yhtään, voin kertoa.

Jatketaan sitten maitotalouspuolelle. Eipä sieltä mitään saa oikein ostettua muovitta, niin maidot, rahkat, voit, juustotkin on kaikki pakattu hyllyille somasti muotoilluin muovipakkauksin. Tuplastikin harmillisen monet. Tähän löysin heti ratkaisun ja aion hakea maidon suoraan tilalta, tampereella on tuo Ahlman ihan meidänkin lähellä. Uskoisin että saan maitoni lasipurkkiin. Toivottavasti! Maidosta teen ainakin jugurttia, sitä ilman kun en oikein osaa elää. Voisi kokeilla juustojakin.
Katsotaan mitä torstain ruokapostauksiin ilmestyy..

Syyskuu on pullollaan satokauden herkkuja, suurimman osan tuotteista saa ostettua muovitta hevipuolella. Toki on myös niitä muoveihin pakattuja kuten munakoisot, paprikat ja salaatit.
Salaateissa teen nyt kyllä pakolla poikkeuksen, koska salaatti on ihan liian tärkeä ainesosa meidän perheessä, ja palstan salaatit meni jo. Palstaa tietenkin tyhjennetään oikein huolella ja muovitta ilman muuta. Täytyy vaan miettiä tuolle muoviämpärille sijainen. Ehkä pahvilaatikko voi hoitaa roudaushomman. Yritän kyllä hevipuolella toteuttaa raskaansarjan muovittomuutta, se on kuitenkin se helpoin osasto.

Mitäs vielä, no tietenkin ne lasipurkkien muovitiivisteet. Ne voisin nyt kyllä mennä fuskaamalla läpi. Pastat ja riisit-kategoriasta toivon myös löytäväni ainakin joitain merkkejä täysin pahviin pakattuna, jopa ilman niitä muovisia kurksitusluukkuja. Saa nähdä löytyykö.

Yhtäkkiä tajusin tässä haasteessa sen kaikkein haastavimman puolen. Pakastin! Se on pullollaan mustikoita, mansikoita, viinimarjoja, ruokia. Kaikki muovirasioissa. Mihin muuhun niitä muka voisi pakata? Lisäksi aion kyllä omenat laittaa vielä pakastimen huomaan, syyskuussa.
En nyt keksi oikein ratkaisua tälle dilemmalle, onkohan tästä tehtävä jo kolmas poikkeus?
( Salaatit, tiivisteet, pakasterasiat? )

Herkut? Hyvä syy olla ostamatta. Sekin tekee varmaan hyvää.

Tällaiseen syyskuuhun ajattelin sukeltaa. Yritän pitää elintarvikepuolella muovitonta syyskuuta.
Haasteeseen saa lähteä mukaan, voidaan sitten yhdessä tuskailla tai jakaa voittofiiliksiä!
Haasteen voi myös muokata omanlaisekseen. Vältätkö kuun muovikasseja, tai ehkä lisäät siihen muoveihin pakatut einekset? Ehkä kuukausi ilman tuplapakattuja tuotteita?




Terkuin: toistaiseksi vielä haasteesta innostunut

- Ani -



ps. Facebookin puolelta lisäinfoa minua kokeneemmilta ja viissaammilta muovittomilta