torstai 30. tammikuuta 2014

Torstain tohveli

Tässä ollaan menossa jo reippaasti toista viikkoa kahden kuukauden sokerittomuutta. Hyvinhän näinkin porskuttaa, kun keskittyy vain kovasti tekemään kaikki suolaiset lempimuonansa. Alkuviikosta päätin leipoa leipiä ihan itse, ihan vain makeannälkää paetakseni. Leivästä tuli niin herkullista ja kimmoisaa, että pakkohan sitä on harrastaa epäitsekkyyttä ja antaa hyvän kiertää! Tässä siis reseptiä teillekin ciabattaan, joka on muuten helppo leipä kun ei tarvitse juuresta asti lähtä kypsyttelemään. Meilläkin se olla kypsyi lounaaksi ihan vain aamupäivähulinoiden ohessa.


IMG_6746

IMG_6742

IMG_6748



tiistai 28. tammikuuta 2014

Rautakauppa mielessäin


IMG_6728

IMG_6725


IMG_6733

IMG_6721

IMG_6722

Heräsin taannoin tajuamaan sen tosiasian, että siitä on vierähtänyt reippaasti yli kuukausi kun viimeksi läsnäoloni piipahti rautakaupassa. Mitä luultavammin tämä ei hetkauta ketään, eikä liiemmin itseänikään, mutta hetkeksi vilahti haikeus tunnemaisemani rajapinnalla. Olihan rautakauppa sentään melkein kuin toinen kotimme jonka jylhissä maisemissa kävelimme koko kesän ja syksyn lenkit viettäen parisuhteen laatuaikaa.

Rautakauppamuistelon tiimoilta päädyin esittelemään yllä nähtävän työhuoneemme valaisimen. Se kun sopii teemaan kuin nenä nenäpäivään. Lamppu on täyttä rautakauppadesignia! Löysin valaisimen Bauhausin poistokorista hintaan 15 e enkä sitä kyennyt taakseni jättämään. Ihastuin tähän yksinkertaiseen hyllynkannakkeeseen k-raudassa, ja halusin yhdistää nämä kaksi. Lamppu päätyi työhuoneeseemme, joka siis on väliseinällä lohkaistu pieni tila makuuhuoneessamme, jonka katossa ei ole lampunpaikkaa. 

No, rautakauppaahan minulla nyt ei oikeasti ole kovakaan ikävä, vaikka siellä voikin kokea luovuuden hetkiä ja mahdollisuuksien kylläisyyttä. Mitä luultavimmin tämä haikeus liittyi kuitenkin remonttihaikeuteen tai ehkä jopa vieläkin ennemmin siihen ihanaan luovuudenhulluun tilaan jossa koko remonttiaikaisen elämän (varsinkin sen alkuvaiheen) saa ihminen viettää. No, oli miten oli, olen havainnut, että ensimmäiset merkit remontinjälkeisen kooman loppumisesta ovat havaittavissa. Huolestuttavaa sinänsä, koska tässä talossa se tarkoittaa sitä, että sormet syyhyävät ja työkalut pyrkivät pois laatikoistaan.




lauantai 25. tammikuuta 2014

Helmi - Aurinko.

IMG_1015

 Vaikka kuinka täyteen pakkailee nutuilla kehonsa, käärii itsensä lämpöisiin untuviin ja yrittää viimeisetkin paljaat pinnat piilottaa tulee pieni säde, joskin vain nenänpäähän tai poskille, ja tuo huiman energiaruiskauksen koko kehoon. Hymy nousee punaposkille ja huomaa miten ajatus alkaa juosta maratoonia ja heitellä kuperkeikkaa. Tätä voisi kutsua inspiraatioksi, hurmokseksi, idearikkaudeksi, rakkaudeksi tai vaikka iloksi. Kutsuu miksi kutsuu, on varmaa että haaveilua siitä syntyy.

Täällä haaveillaan mökille menosta ja laiturilla loikoilusta. Mansikoista. Kaksi päätä yhteistuumin haaveilee tontista, talosta, asunnosta, mökistä, rantasaunasta, varmaan ihan pelkkä puumajakin kelpaisi pahimpaan projektinälkään. Haaveilen vaelluksista, patikoista, erämaista. Nuotioilloista, naurusta, ajattomuudesta. Sitä näkee päiväunia linjoista ja muodoista, piirtelee viivoja mielessään ja välillä pistää parhaat talteen paperille kynä sauhuten. Ihanaa on elo tammikuun paukkupakkasilla kun päässä humisee haavehuuma...

trallallallaa.. ;)


tiistai 21. tammikuuta 2014

Kurkistus olohuoneeseen

 IMG_1027

IMG_6673

IMG_1008
IMG_6677


IMG_1035IMG_6679

IMG_0985IMG_1037


Muunmuassa tällaista sitä sitten syntyi pikkusiskon vierailun tuloksena. Kaiken tietysti mahdollisti kaksi lapsenkaitsijaa, kaksi visionääriä, kaksi käsiparia ja kaksi kameraa. Toki myös pakkaspäivän kirkkaus ja mahdollisuus pitkäaikaisen suursiivohaaveen toteuttamiseen. Ei se nyt ihan niin suursiivo ollut, mutta se on jo paljon kun voi siivota ja kuvata saman päivänpaisteen aikana, pimeänaikaan kun aina saadaan sekasorto valloilleen. Sisko on ihanan inspiroivaa seuraa kamerataitoineen kaikkineen. Ihan tavallisten valokuvien lisäksi väkerreltiin myös videota, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 

Olohuoneen saralla mietintämyssyssä raksuttaa tällä hetkellä kovasti tyynyhankinnat. Kuten tapoihini kuuluu, odotan löytöhetkellä rakkautta ensisilmäyksellä. Mikään kevyt ihastuminen kun ei millään riitä. Kaipaan tummahkon sohvan päälle jotakin vaaleaa ja muhkeaa, tärkeimpänä kuitenkin, jotain mielenkiintoista. Saa ehdotella! 

Rakastan olohuoneen istumaryhmää johon kuvissa esiintyvien huonekalujen lisäksi kuuluu kaksi viisikymmentäluvun sinistä nojatuolia. Eiköhän niistäkin kuvaa tule tulevaisuuden tullessa. Siinä on ryhmä itselle ja toiselle rakkaita mööpeleitä, hyvine istumaominaisuuksineen, ja kuten pitääkin, kauneudesta tinkimättä. Olohuone on parhaimmillaan kun voi istua ringissä kasvokkain, höpötellä ja naureskella nautiskellen ihmiskunnan parhaimmistosta, omista rakkaistaan!







lauantai 18. tammikuuta 2014

Helmi

IMG_1001

Valokylläisyyden inspiroimana aloitan blogiini viikottaisen yhden kuvan julkaisun viikonloppujen kunniaksi, toivottelemaan oikein ihanaa ja inspiroivaa lauantaipäivää. Yksi kuva, viikon helmi. Näkymä kodista joka erityisesti viehättää. 

Nautiskelkaa valosta!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Taiteilijan työpiste

IMG_6621


IMG_6610


IMG_6602


IMG_6594


IMG_6618


IMG_6597


Heissulivei ja tervetuloa talvi! 

Viikonloppu on mökkeilty ja rentouduttu hyvässä kotoisassa kummiseurassa. Ihmetelty valkoista ja maaseudun autuutta. Pulkkakin pääsi esiin piilostaan. Nyt on virtaa uuteen viikkoon niin että huhheijjaa! Kaapit ja romut varokoon, kohta tulee kyytiä! Saa nähdä mitä sitä keksitään kun pikkusiskokin tulee vierasille. Toivottavasti monta hyvää juttua tännekin jaettavaksi.

Pakko on tunnustaa että nämä kuvat on otettu vielä kurasään vallitessa. Niin vain yllättäen pilkahti viimeviikollakin aurinko hetkeksi valaisten pienen taiteilijanalun työpisteen. Pulpetti on isopapan verstaan tuotantoa, oikein mittatilauksena huoneenomistajalle valmistettu. Täällä piirretään virtaviivaisia autoja, busseja, traktoreita, betoniautoja, pakettiautoja, junia ja miltei mitä vain millä pyörät on allaan. Kumma on hinku renkaallisten perään.

IMG_6580

Valoisaa viikkoa, 





maanantai 6. tammikuuta 2014

Frama kruunuksi kaunottarelle


IMG_6559

IMG_6552


IMG_6534IMG_6528

IMG_6532IMG_6542

IMG_6557
IMG_6551
IMG_6525
Tässä esittelyssä on eräs rakkaimmista löydöksistäni. Kuskasin tämän niinkin kaukaa kuin Ameriikoista New Yorkin suurkaupunkin lähiöstä Queensista vanhan juutalaismiehen autotalliantiikkikaupasta. Meillä synkkasi heti! Tarina ei tietenkään jää tähän, sillä kuskasin vielä tämän lisäksi kaksi muutakin lampunjalkaa...
Onnea on ymmärtäväinen mies!

No, puolitoistavuotias, kolme lampunjalkaa ja taulu takaisinkannettavana oli vielä helppo tehtävä. Se mikä haastoi oli sen oikean löytäminen hyvinkin niukasta varjostinvalikoimasta jota tarjonta tarjoaa. Etsimisestä kehkeytyi yllättävän pitkä prosessi, mutta onneksi hitaasti hyvä tulee. Yhdeksän kaupasta kotiin kannetun ja kauppaan takaisin kannetun varjostimen jälkeen päädyin seuraavaan: yhteen päällystin varjostimen itse (tästä kuvia joskus myöhemmin), yhden hajotin osittain (se odottelee DIY-projektia johon visio on hyvää matkaa kehitteillä) ja kolmas kaikkein rakkain päätyi lopulta komeilemaan täysin varjotta ihanan hehkulampun kruunatessa koko komeutta.

Jotenkin tuon Framan muodon ja hehkulankojen kanssa en kaipaa lamppuun mitään muuta. Se on ihana sellaisenaan! 

IMG_6545

Loikoilkaahan loppiaisena, niin meillä ainakin meinataan!













keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Viisauksien saattelemana

tanskille ja marskille


"Dreams come a size too big,  
so we can grow in to them."  




Tässä mietteitä joiden viisastuttamana ajattelin ryhtyä tutustumaan uuden vuoden antimiin. En ole perinteisesti kova uuden vuoden lupauksien tekijä, siksipä ajattelin jakaa teille ennemminkin tunnelmia joiden vallitessa siirryn seuraavaan vuoteen. Pinterestistä on tullut tätä nykyä suuri inspiraation lähteeni. Niin eilenkin kun selailin menneen vuoden parhaimpia ajatuslöydöksiä. Poimin sieltä eniten koskettaneet, kun sitä on sesonginomaisesti ajatus vireillä tulevaan ja ajatuksiin siitä mitä sitä tulevalta toivoo. 

Siispä, haluan vuonna 2014 olla vähättelemättä elämää ja arkea, vaan tehdä arjesta juhlaa pienillä eleillä nauttimalla kauneudesta ympärilläni. Katsella elämää pilke silmäkulmassa, hymyillen kohdata vastaantulijat. Haluan seikkailla uuteen ja tuntemattomaan, olla takertumatta tuttuun - ei aina niin turvalliseen. Sillä silloin sitä kasvaa. Voi jopa kasvaa unelmiensa mittaan! Haluan keskittyä olennaiseen, rakastaa, unohtaa kiireen luomisen ja nauttia hetkistä. Elää tässä ja nyt. Pyrin istuttamaan hymyjä kanssaihmisten huulille, hyvänmielen jako olkoot missioni. Toivon että muistan tästä kaikesta olla kiitollinen, sitä kun helposti unohtaa miten paljon on saanut. 
Haluan luoda kaunista, unelmoiden suuria ja mahdottomia!

Seikkailullista uutta vuotta,