tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vilauksia lastenhuoneesta.

IMG_7406

IMG_7394

IMG_7402

IMG_7413

IMG_7400

IMG_7397

IMG_7412


Olen kehno leikkikaveri. Lampsin innoissani suurin vuoden-paras-äiti-elein leikkimään lastenhuoneeseen, josta sitten yhteistuumin kaivetaan haluttu lelukatras esiin. Poika on niin innoissaan, ja äitikin viimein tässä vaiheessa. Eihän sitä voi olla innostumatta niin hellyyttävästä ilmeestä. Menee hetki tai kaksi kun äidin silmät vaeltelee läänejään läpivalaisten ja samantien tarraa tehomamma tavaroihin ja innostuu. Jos laittaisi touhutavarat uuteen uskoon, järjestäisi jonkin laatikon ja siitä innostuneena vaikka kävisi kaikki vaatteet läpi ja ja.. Ja niin leikit kääntyy taas uudemman kerran siivousrättileikkeihin, jossa äiti vähät välittää autoista ja poikaparka joutuu tyytymään taas kerran leikkiin, jossa autot ovat vastatupruttaneen lumen alle (rätin alle) joutuneet jumiin. 

Taas sai leikkihuone uuden ilmeen. Pääinnoittajana ei tämän kerran ollutkaan äidin tuskallinen järjestelyvietti vaan uutukaisin tulokkaamme, uusi sänky. Sen kunniaksi kelpaa jo vähän pöyhennellä ympäristöä ilman sen suurempia syyllisyyden tuskailuja. Leikkihuoneen uusien raikkaiden vilauksien joukkoon laitoin muutaman otoksen, josta tarkkasilmäinen voi sänkytulokkaan bongata. En ihan vielä paljasta koko komeutta. Aikansa kaikella. Mutta en malttanut olla vilauttamatta mööpeliä. Eihän jotain näin kutkuttavaa voi kokonaan salassakaan pitää, vai mitä?

Tällä viikolla lupaan leikkiä! Nyt kun äänikin kulkee taas, ei taida olla syytä olla menemättä lattiatasoon laulamaan hittilistan ykköstä "the wheels on the bus go round and roundia" ilmakitarasäestyksellä.

Mahtavaa vapunviettoa kaikelle kansalle, 




ps. kuvissa näkyy myös reilun viikon takainen koritekele, josta lupailin kuvamateriaalia. Roikkuversio on ihan huippu! Täytynee tehdä muutama vastaavanlainen lisää eteisen naulakoihin roikkumaan ja nuttuja säilyttelemään.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Helmi - sairastupaviikko

IMG_7378


Tämän talon mamma on tämän viikon jälkeen melkoisen kuvankaltaisissa tunnelmissa. Siinä vaiheessa, kun räkäpäinen huurupää on talouden toimintakykyisin henkilö, voidaan puhua silmäpussien tehokasvatuskuurista. Isä ja poikansa ovat kaikkien iloksi pysytelleet pöpöistä kaukana. Huh onnea! Miespoloinen onkin kaatunut sänkyyn, ei pöpöjen, eikä hurmaavan vaimonsa toimesta, vaan rampautunueen polvensa, joka korjauksen jälkeistä turvotustaan ja rajoitteellisuuttaan vaatii nyt kohoasentoa ja jäitä. Petikuntoisiin vanhempiin kun lisätään täysin terve kaksivuotias veijari, voitte uskoa, että talosta on tasapaino kaukana. Silmät kiinni ei kuulemma voi leikkiä kunnolla, se on tullut vanhemmille selväksi.

Kuten alkuviikolla totesin, on leikki- ja huomiovajetta yritetty täyttää mahdollisuuksien mukaan. Kaipa tuo ihan tyytyväinen on ollutkin, koko perhe on ainakin saanut lusia kiireettömästi yheteistuumin. Tänään laitettiin leikin huumassa kuosiin koko lastenhuoneen järjestys ja lelukokoelmat. Lopputulema nosti hymyn huulille. Mies vain pyöritteli silmiä, kun pölypallot ja nenäliinat lentelivät huoneen nurkissa oikein sopuisasti samassa hyörinässä kaksivuotiaan ihmetellessä kun äiti ruuvailee pinnasänkyä hurisevalla porakoneella osiksi. Nyt se siellä puhisee unentuoloaan ensikertaa isojen poikien sängyssä. Ei ole vauva enää, ei.

Tauluja rakastan eritoten silloin, kun joku niissä vain nappaa suoraan sieluun. Tämä kyseinen on rakkaudella roudattu atlantin yli. Koko taulun voi nähdä täältä. Minulla meni ensimmäiset pari kuukautta, ennen kun huomasin naisen yläkulmassa. Väsynyt äiti huolineen. Sekin kuuluu elämään - joskus.






tiistai 22. huhtikuuta 2014

Räpsykokelma ja vielä kerran ripaus pääsiäistä.

IMG_7348

IMG_7354IMG_7352

IMG_7371

IMG_7341

IMG_7367

IMG_7361IMG_7365

IMG_7337


Terkut täältä nenäliinojen keskeltä. Iski kevätflunssa. Toivottavasti ei sinne, ihan vaan jotta voitte täysin rinnoin nauttia mahtisäästä ja lämmöstä! Ihan mielettömät kelit, pakko se vielä täälläkin kertoa, jos joltain vaikka on jäänyt huomaamatta. Olen varmaan tylsimmästä päästä juttuseuraa kun jo kolmatta päivää putkeen porisen jatkuvasti säästä. Mutta katsokaa nyt sitä, mikä kesäsää!!

En nyt malttanut olla laittamatta näitä pääsiäismunaruohokuvia teille näytille. Sen kerran kun jostakin innostuu ja se onnistuu, niin hyvä kai se on jakaa että pääsee ilo tuplaantumaan tai enemmänkin kertaantumaan. Hieman laimentelin pääsiäistunnelmaa uusilla sekalaisilla räpsyillä sieltä täältä kotia. Oli muuten täydellistä tekemistä kaksivuotiaan kanssa tuo ruohojen kasvattelu. Kanamunien rikkominen on suosituimmasta päästä puuhien lajeissa, siihen kun lisää multaleikit, vesileikit ja pikkuruisten siementen käsittelyn niin ei voi pieleen mennä, paitsi ehkä keittiön puhtaudessa.

Se kuitenkin pääsiäisestä. Nyt paluu ihanaan kevätarkeen, istutellaan lisää taimia tulevaa palstakautta varten, pestään ikkunoita, metsästetään verhoja ja asennellaan niille tankoja, retkeillään ja mökkeillään, juhlitaankin vähän. Nyt kuitenkin lepäillään vielä, parannellaan iskän tänään leikattavaa polvea, meikämamman flunssaa ja kaksivuotaiaan tästä kaikesta johtuvaa leikkivajetta. Auringossa!

Superihanaa keväistä viikkoa joka lukialle! Tervetuloa uusille!
Erityiskiitos kommenteista, niitä on niin kiva aina lueskella! :) 



IMG_7344



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Helmi - pääsiäisrisu

IMG_0982

Perhe lähti pääsiäisreissuun.
Nauttimaan sukuloinnista, suklaamunista ja via Dolorosasta ulkonäytelmän merkeissä. 

Reissuun lähtiessä pakattiin laukut ja pussukat täyteen potentiaaliinsa, näin on ollut tapana tehdä aina lapsiperhestatuksen voimaanastumisesta lähtien, vastaanpanemisista huolimatta. Kaiken kun ottaa mukaan, tuppaa aina jotain oleellista unohtumaan. Niin kävi nytkin. Kamera jäi, ja sen mukana otokset munista ja ruohoista. Niitä varmasti tulee vastaan ja on tullut jo riittämiin. Ehkä tässä kävi loppujen lopuksi ihan hyvä vahinko, ehkä jopa onnistunut ja tervetullut virkeä vaihtelu. 

Risuasetelmaa tuijotellessani tuli mieleeni kärsimys. Se taitaa kertoa enemmän pääsiäisestä kun mikään somisteltu rai tai muna. 

Parasta tässä kaikessa on kaiken voittava rakkaus!








tiistai 15. huhtikuuta 2014

Käypää käsityötä kärsimättömällekin.

IMG_7290

IMG_7296

IMG_7307

IMG_7298

IMG_7299

IMG_7318IMG_7310

IMG_7316IMG_7304

IMG_7315

Maan mainiot korit, ja ihan ite tehty!
Tämänkertainen korijuttu pohjautuu sen verran vanhaan käsityökokeiluun, että voin takuuvarmasti puhua koko tekstin kuuluisalla kokemuksen syvällä rintaäänellä. Vaikka käsityöläisyyttäni kuuluttelenkin aina aika-ajoin, ei ole näpräämisen taito siunaantunut näihin hyppysiini. Olen oppinut luokittelemaan käsityötaitojani seuraavallanlaisesti: Osaan tehdä suurta, en pientä. Osaan tehdä soveltaen, en ohjeiden mukaisesti. Osaan tehdä nopeasti, en kärsivällisesti.

Muutama vuosi taaksepäin innostuin kokeilemaan virkkuukoukulla koukkimista sitten ala-asteen käsityötuntien. Hoksottimet raksutti kaupassa onnekseni sen verran, että ostin nakkisormille käypän virkkukoukun ja paksua kudetta. Ajattelin, että näillä on pakko saada jotakin näkyvää aikaseksi, ennen kuin ehdin puuhaani totaalisesti kyllästyä.
Ja niinhän siinä pääsi käymään. Jos en nyt ihan väärin muista, niin jo kahden päivän jälkeen omistin kaksi suurta koria. Kyllä vaan! Ja vieläpä näin upeita.

Vieläkin jaksan kummastella miten olen noin kauniisti osannut koukkia narua tuohon kerros toisensa jälkeen. Mutta eipä kai muuta voi sanoa, kun että helppo ja hermoja hellivän ripeä on tämä korikäsityö laatuaan. Suosittelen ehdottomasti! Parhaimmat säilytysvekottimet meidän huushollissa. Sopii mainiosti leluille, tumpuille ja ties mille mahdollisille. Konepesuakaan eivät pistä pahakseen.

Tänään loin uudet silmukat ja ylijäämäkerä sai vihdoin kyytiä muutaman vuoden nurkissa pyörimisen päätteeksi. Lupaan tuloksesta kuvia myöhemmin, kuvia kun tuli näistäkin kipaleista jo aivan tolkuttomasti. Olipa kuitenkin taas kerran niin mahdottoman kivaa istua sohvalla ja virkata, tähän puuhaan voisi melkein höyrähtää.  Ainakin kahden vuoden välein...




ps. sovelsin tätä ohjetta tämänpäiväisessä tekeleessä, vanhaa hyväksi todettua ohjetta en enää löytänyt nettimaailman syövereistä, mutta hyvin tälläkin selvittiin. 


IMG_7321


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Helmi - Mikä ihmeen kiire?

IMG_7157

Ja takaisin keittiöön ja kaapinpäällisiin. 
Edellisen vimmapäivän päätteeksi laitoin vielä iltapuuhakseni toisenkin kaapinpäällisen ehompaan kuosiin. Tämä kaappi seisoo, tai pikemminkin roikkuu seinästä, keittiön ja kodinhoitonurkkauksen välimaastossa.

Tässä on kellon paikka. 
Jos ei aiemmin, niin viimeistään aina tämän kaapin edustalla huomaan: nyt on kiire!

Aika. 
Tässä taas yksi asia, joka realisoitui ihan uudella tavalla äitiyden myötä. Aika menee hullun lujaa. Vasta synnytyskertomuksensa jäsentäneenä huomaa olevansa uhmaikäisen mamma, siitä sitten laskeskellen; enää kahdeksan samanmoista vuosiparia ja lapsi onkin täysi-ikäien mies. Huh! 

Yksittäiset päivätkin täyttyy kaikenmoisesta, ehkä se on osittain luonnevikaista. Kalenterin pakonomainen täyttö meinaan. Kummastuttaahan se tietenkin, olen kotiäiti! Mikä ihmeen kiire?! Koti"lomailusta" huolimatta en edes muista millon viimeksi olisi ollut tylsää.. tai siis sillä tavalla, että on vaan, eikä keksi mitään tekemistä. Aina on listalla litanja tekemättömiä töitä, ihan kirjaimellisestikin, sillä olen ihan mahdoton listahullu. Meillä kaikkien papereiden kääntöpuolella on raapustettuna jonkin otsikon alainen lista, yleensä muistuttaen tekemättömistä tai aikomuksista. Kaipailen välillä tylsyyttä, teinivuosien luksusta, tunnetta kun jo melkein tuskastuu luppoaikaan.

Osittain nautin kyllä kiireestäni, olen tehoburacel kun sille päälle satun. Sillä tavalla saan insporaationi vietyä toteutukseen saakka. Mutta se tasapaino. Oi, jalo tasapaino! Sen haluaisin, että leikin keskellä en olisi kokoajan tuli takapuolen alla, ja ajatukset listojen loputtomissa riveissä. Kelloon voisi kirjottaa isoin kirjaimin "ÄLÄ HOPUTA!". Muistaisin ehkä itsekin olla hoputtamatta. Ja ehkä, en antaisi kellon hoputella. Harvoin kiireelle on oikeasti oikeutusta.

Voi ei, myslikin on lopussa!
Onpa onni, että aikomusten listalta löytyy siskon myslikokeiluvinkin testaaminen. Ihan vaan tyypillisyyttäni ja tylsyyttä pakoillakseni voisin tehdä tänään mysliä, tällä reseptillä. 

Mitähän tällä kaikella yritin sanoa? Kai toivotella rauhaisaa ja tylsää viikonloppua kaikille kiiresieluisille kanssaihmisille. Sitäpä siis!
 



tiistai 8. huhtikuuta 2014

Pinnasängyn viimehetket käsillä.

IMG_6811

Eiköhän ole jo aika vapauttaa vanki vapauteen? Kaltereiden takaa on maailmaa jo tarpeeksi pitkään tutkisteltu, herätty ja hälytetty sireenein auttavat kädet paikalle. Jospa sitä jo voisi itse alkaa kömpiä petiin ja pedistä pois villiin lelumaailmaan.

Olemme jo hyvinkin pitkän ajan aikoneet vaihtaa pinnasängystä lastensänkyyn, oikeastaan siitä saakka, kun omaan huoneeseen siirtyi tuo äidin ja isän suloisten unien katkoja (kaikella rakkaudella!). Minkä ikäisenä sitä edes lapset siirtyy juniorisänkyyn? Kokemuksia kuulen mielelläni. Meistä, ilman mitään taustatietoa, tuntuu siltä, että ollaan venytelty tätä tosi pitkälle. Naksu on nyt siis kaksi vuotta ja neljä kuukautta. 
Toisaalta, ei tuosta pinnasängystä ole suuremmin haittaa ollut, meillä kun ei ole laitojen yli koskaan roikuttu eikä protestoitu sen koommin sängyn vangitsevuutta. Suurinpana rasitteena onkin ollut kipeää tai muuten huonosti nukahtavaa lasta rauhoitella selkä vääränä laitojen yllä röhnöttäen, käsivarret puutuneena. Siksipä, ja koska olen niin innostunut visioideni visualisoitumisesta, odottelen jo suuresti sitä, kun voin istua "normi"sängyn reunalla, tai lattialla, ja olla inhimillisessä, ehkä jopa ergonomisessa asennossa nukutusrituaalien aikana. Onhan se myös mukavaa, kun sänky aukeaa ja tuo huoneeseen lisää leikkitilaa majaleikeille, kirjan lukuun ja ties mihin touhuihin vanttu-nuken nukutuksista mönkijöiden kumpumaastoihin.

Tässä välissä on todettava suureen ääneen, että pajaton puuseppä on sitten säälittävä ilmentymä. Ideat laukkaa omissa svääreissään, ymmärrystä olisi toteutukseen ja hinkukin tekemiseen, mutta tästä kaikesta huolimatta valmis mööpeli ei ole lähelläkään todellisuutta.

Aikani kuljin suomen kalustevalmistajien valikoimia tutkaillen kerta toisensa jälkeen tullen samaan lopputulemaan; kiva, nätti, siisti, valkoinen, joo, mutta ei meille.

Mistähän saisin laadukasta, upeaa, ihanaa, erilaista, suomalaista, tyylikästä...?

No mutta, omasta päästä ja toisen käsistä! Tietenkin, mikä hehkulamppuhetki! 
Jos, ja kun on tällainen puoliseppä pajattomana niin miksei käyttäisi kolleegaa avuksi. Tässä sitten se suuri uutinen: meille on tilattu sänky ihan omin yöllisin raapustuksin suunniteltuna. Eikä mene kauaa kun se on valmis, siellä se kaveri höylää ja vääntää liitoksia parhaillaan! 

to be continued...


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Helmi - hyvää mieltä peilistä

IMG_7187


Ensiotos kylppärin puolelta.
Huoneesta, joka on osoittautunut erittäin vaikeaksi kuvauskohteeksi vaaleista pinnoistaan huolimatta. No, oppia ikä kaikki, ehkä tuon meidänkin kameran voimin saa luonnonvalotonta ja kapeahkoa tilaa kuvattua, kun vaan säätää ja opettelee nappuloiden takaa avautuvia valokuvauksen saloja.

 Kuvassa meidän saippujoutsen vahtaa äidin kookos-sooda-dödöpurnukkaa, johon tänttärä kaksivuotias meinaa aina silmän välttäessä käydä sörkkimään kaikenmaailman tahmasormillaan ja leluvempaimillaan. Olisi vahdilla hieman petrattavaa! Taitaa kuitenkin olla vain ja ihailla siroa komeuttaan, sen liiemmin vahdin hommista piittaamatta.

Siivousurakan loppuhuipennukseksi päätin kohottaa viikonlopun tunnelmaa itselleni ja kaikille peilin kanssakäyttäjille kirjottamalla tuon itsehyväksyntää kohottavan lausahduksen peilin pintaan. Tämän kyseisen lauseen ryöstin häpeilemättä sort of pink-blogin eilisestä postauksesta, jossa se näkyi esiintyvän tauluun raapustettuna. Hetken takkuilin ulkoasun kanssa, mutta annoin periksi tussissa roikkuville tahmatassuille ennen, kuin saavutin täydellisen käsialamoodin. No, uskokaa tai älkää täydellistä käsialaa ei olisi vastoinkäymisistä huolimatta saavutettu. Mutta jossain määrin, hyvä näin. Sillä homman liiallinen hiominen olis sotinut itse tekstiä vastaan. Olen tällainen kun olen, en kaunokynäjälkeä jättävä vaan vähän sinnepäin. Ja sellaisena ainutlaatuinen luomus!

Hyvää viikonloppua kaikille teille special editioneille!



tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kannuhurmassa kuntoon koko kaapinpäällys.


IMG_7150

IMG_7129

IMG_7158

IMG_7132

IMG_7137

IMG_7146

IMG_7140

IMG_7148IMG_7149

IMG_7143IMG_7145


Kun viime kesänä suunnittelin keittiömme kalusteita ja ratkaisuja, halusin ehdottomasti kaapinpäälliset sokkeloimatta. En pidä liiallisesta kliinisyydestä ja nautin siitä kun tavaroita saa esille. Eritoten keittiössä sillä kauniit astiat ovat heikkouteni, kuka niitä nyt kaappiin haluaisi piilotella.
Ei sitä mennytkään kuin kymmenen kuukautta kun vihdoin otin härkää sarvista ja pyyhin ensinnäkin rakennuspölyt pois kaapinpäältä, ja laitoin astiarivistöt rotiin.
Tähänasti olen vain varvistanut ja laittanut kunkin astian ja koristeputelin siihen kohtaan mihin kulloinkin olen jaksanut varpaat ojossa käsivarteni venyttää.

No mutta nyt, nyt on hyvä! 

Älä kuitenkaan hämäännyt, sillä tempaus ei tosiaankaan ollut minkään ylitsepursuilevan kevätenergian vauhdittama siivousvimma tai inspiraation aalto, vaan jotakin aivan muuta. Kummallisesti ensikertaa vallanneen kevätmasennusväsymyksen kourissa vaeltelin kaupasta kotiin ja poikkesin silmäpussit poskilla piristystoivein lähikirpputorille. 
Kuvista sinappisesta väristään ja hykerryttävän kauniista ulkomuodostaan tunnistettavan kannun omakseni sain kahdella ja puolella eurolla. Kahdella ja puolella! Kannattiko poiketa?!

Kotiin tultiin ja sinapinkeltainen aurinko teki tehtävänsä. Sen sijaan, että taas olisin yhden posliinin työntänyt summamutikassa pölypallojen päälle koreilemaan, otin rätin ja asetin rakkaani somasti somistamaan.

Ihanaa kevätpäivää! Masennukset väistykööt!





ps. hupsista, meinasi ihan unohtua. Oikein vekkulia jujutuspäivää! ;)
Mitäköhän keksitään?


IMG_7170