Muoviton syyskuu

Eilen pyörähti vauhtiin muoviton syyskuu.
Hetken pohdiskeltuani aihetta tajusin sen olevan lähes mahdottomuus, ainakin noin koko elämän kattavana ajatuksena. On vielä kohtalaisen helppoa olla ostamatta muovipusseja tai pakata hedelmänsä paperiin tai kangaspussukkaan. On vielä jopa suurinpiirtein hahmotettavissa miten eläisin ilman muovia kauppaostoksillani. Mutta että ihan kaikki muovit autoista, tietokoneista, pesuaineista ja muista elinpiirimme esineistä saisi pois. Sen leimaan tältä istumalta lähes mahdottomaksi.

Ajattelin kuitenkin ryhtyä tähän muovittoman syyskuun haasteeseen. Kuitenkin suosiolla pidättäytyä elintarvikeostoksiin ja keittiössä liikennöivään tavaratrafiikkiin.

Noniin, lähdetään vaikka leivistä liikkeelle. Leivät voi ostaa paperipussissa tai leipoa itse, tosin öljypullojen korkissa tiiivisteet ovat kuitenkin muovisia. No öljyttömiä leipiä sitten, tai katson tuon pienen tiivisteen sormieni läpi?

Lihan voi ostaa tiskiltä, paitsi että lihatiskin paperi on muovitettua valaisi mieheni heti kun yritin yhden elintarvikekategorian saada muovitta kaupasta kotiin. No, ei sekään nyt maata kaada, voidaan elää koko kuu ilman lihaa, eipä sitä muutoinkaan paljoa tule syötyä. Miehenhän voi sitäpaitsi lähettää kalaan, ei pistäisi hanttiin yhtään, voin kertoa.

Jatketaan sitten maitotalouspuolelle. Eipä sieltä mitään saa oikein ostettua muovitta, niin maidot, rahkat, voit, juustotkin on kaikki pakattu hyllyille somasti muotoilluin muovipakkauksin. Tuplastikin harmillisen monet. Tähän löysin heti ratkaisun ja aion hakea maidon suoraan tilalta, tampereella on tuo Ahlman ihan meidänkin lähellä. Uskoisin että saan maitoni lasipurkkiin. Toivottavasti! Maidosta teen ainakin jugurttia, sitä ilman kun en oikein osaa elää. Voisi kokeilla juustojakin.
Katsotaan mitä torstain ruokapostauksiin ilmestyy..

Syyskuu on pullollaan satokauden herkkuja, suurimman osan tuotteista saa ostettua muovitta hevipuolella. Toki on myös niitä muoveihin pakattuja kuten munakoisot, paprikat ja salaatit.
Salaateissa teen nyt kyllä pakolla poikkeuksen, koska salaatti on ihan liian tärkeä ainesosa meidän perheessä, ja palstan salaatit meni jo. Palstaa tietenkin tyhjennetään oikein huolella ja muovitta ilman muuta. Täytyy vaan miettiä tuolle muoviämpärille sijainen. Ehkä pahvilaatikko voi hoitaa roudaushomman. Yritän kyllä hevipuolella toteuttaa raskaansarjan muovittomuutta, se on kuitenkin se helpoin osasto.

Mitäs vielä, no tietenkin ne lasipurkkien muovitiivisteet. Ne voisin nyt kyllä mennä fuskaamalla läpi. Pastat ja riisit-kategoriasta toivon myös löytäväni ainakin joitain merkkejä täysin pahviin pakattuna, jopa ilman niitä muovisia kurksitusluukkuja. Saa nähdä löytyykö.

Yhtäkkiä tajusin tässä haasteessa sen kaikkein haastavimman puolen. Pakastin! Se on pullollaan mustikoita, mansikoita, viinimarjoja, ruokia. Kaikki muovirasioissa. Mihin muuhun niitä muka voisi pakata? Lisäksi aion kyllä omenat laittaa vielä pakastimen huomaan, syyskuussa.
En nyt keksi oikein ratkaisua tälle dilemmalle, onkohan tästä tehtävä jo kolmas poikkeus?
( Salaatit, tiivisteet, pakasterasiat? )

Herkut? Hyvä syy olla ostamatta. Sekin tekee varmaan hyvää.

Tällaiseen syyskuuhun ajattelin sukeltaa. Yritän pitää elintarvikepuolella muovitonta syyskuuta.
Haasteeseen saa lähteä mukaan, voidaan sitten yhdessä tuskailla tai jakaa voittofiiliksiä!
Haasteen voi myös muokata omanlaisekseen. Vältätkö kuun muovikasseja, tai ehkä lisäät siihen muoveihin pakatut einekset? Ehkä kuukausi ilman tuplapakattuja tuotteita?




Terkuin: toistaiseksi vielä haasteesta innostunut

- Ani -



ps. Facebookin puolelta lisäinfoa minua kokeneemmilta ja viissaammilta muovittomilta

Esinerallia ja rakkautta.

Viikkon takaisessa postauksessa kerroin teille muutoksista keittiöntasolla. Tuli myös paljastettua ettei esineralli ulottunut vaan keittiön puolelle, vaan melkeinpä kaikki huushollin tasoilla tönöttävät pääsivät osallistumaan tähän hurjan hauskaan emännän tohinaan.

Tänään kuvattaviksi pääsivät melkein kaikki olohuoneen muutoksen kokeneet, sohvapöytää ja ikkunalautaa lukuunottamatta. Niistä vieläkin myöhemmin tohdin luvata kuvamateriaalia kun valokuvaajapersoonani taas tästä intoutuu uudelleen kuvakulmista sykkimään. Kaapista nostin esille muutamat kynttilänpidikkeet, jotta täälläkin oltaisiin varautuneita pimenevien syysiltojen tunnelmointiin. Vihreää lasia oleva tuikkulyhty on viimetalven kirpputorilöytö joka kylläkin tönötti koko kesän lipaston päällä, kun eihän noin kaunista raaskinut kaappiin piilottaa. Samaisissa tunnelma-aatoksissa siirsin korkeuttaan komeilevan lampunjalan pianon päälle, asunnon pimeintä kolkkaa valaisemaan.

Oksat jatkavat rönsyilyään meidän taloudessa niinkuin emännän pulinat. Eikä niille näy loppua, oksille eikä pulinoille. Ensimmäinen oksaviritelmäkranssi on ollut meidän seinillä jo edellisen asunnon ajoilta. Taitaa sille tulla jouluna ikää jo kolme vuotta, vaikka silloin ajatus oli vain joulukranssin virkaan vihkiä. Viimetalven käpyoksat ovat nekin kesän yli säilyneet maljakossa, ja siinäpä edelleen viihdyttävät katsojaa samoin kuin lipaston päälle päätynyt muotopuoli oksakaunokainen.

Esinerakkaus on eriskummallinen rakkaus luontoaan. Se usein leimataan niin kovin pinnalliseksi, ihan omasta toimestanikin, ja silti mitä omituisimmat ja toisistaan erilaisemmat materiakimpaleet voivat tuottaa niitä mulkoilevalle suuren suurta onnea ihan tuolla tunnemaailman syvyyksissä.


- Ani -

Muutoksia keittiöntasolla.

Öljyt ja balsamico muuttivat messingistä valkoiseen. 
Menut tekivät tässä samassa pesäeron ja muuttivat erilleen pullojengistä omilleen pyörälautasen viehkeään huomaan. Viimetalven messinkihuuma alkaa tuntua keittiöntasolla melko liialliselta ja tunkkaiselta, niinpä vähän kevensin taas tunnelmaa. 

Pikku muutos, voisi luulla. 
Kävi kuitenkin sisustajan tyyppilankeus ja sitä antoi pikkusormensa tajuamattaan miten koko käsi humpsahtaa siinä samassa piiriin pieneen joka pyörii haluasi tai ei. Piiri pyöri keittiöntason kautta olohuoneen ikkunalaudalle, josta sisustaja mokoma meni varastamaan valkoisen metallikorin keittiön puteleita varten. Tyhjä aukko jäi harmittamaan ja voittekin varmaan arvata lopun tästä loputtomasta oravanpyörästä. Onhan tämä varmasti tuttu tapahtumienpolku monelle. 

Lopulta kaikki tasot ja koko huushollin pienesineistö läpikäytynä voidaan todeta, että näin on parempi. Aina välillä on hyvä raikastaa ilmettä. Toki sen olisi voinut tehdä hieman kiireettömämpänä päivänä, mutta miksi ihmeessä, mukavahan sitä on juosten loppupäivän asiansa hoitaa.

Eiköhän loputkin aikaansaannokset pääse kuvin todistetuiksi tässä lähitulevaisuudessa. 
Eikö ole muuten ihana tuo raastin jonka taannoin mökkiviikon kirppisreissulta nappasin matkaan, vielä kun raaskisi jonkun naulan naulata tuonne kaakeleiden välikköön. 

Tänään olette muuten kaikki tamperelaiset ja sen seuduilla kuljeskelevat tervetulleita meille ihastelemaan Noshin syksyn uutuuksia. Luvassa arvonta ja muuta mukavaa!
Lisäinfoa saat tuossa ylhäällä Nosh-kotikutsut painikkeen takaa.


Raikkaita sadepäiviä!

- Ani -

Helmi - viikon paras

Ehdoton kuvasuosikki viimeviikolta.
Heinäpuska on niin viehättävä kaikessa vaatimattomuudessaan.

Iloa sunnuntaipäivän puuhaan ja puuhattomuuteen!

- Ani -

Helmi - Terve kesäkuu!

Niityn kukista, 

lenkkipoluista,

eväsretkistä,

valoisista öistä,

raparperista,

grilliherkuista,

juhlista,

kielojen tuoksusta, 

metsämansikoista,

hyttysten pistoista,

hikisistä automatkoista,

raikkaasta järvestä,

mullan tonkimisesta,

kasvun ihmettelemisestä,

ja mökkipuuhista

on kesäkuut tehty!

Lämpö olkoon vihoviimein tullakseen ja oikein jäädääkseenkin on se enemmänkin kuin tervetullut! 

Ihanaa ensimmäistä kesäsunnuntaita täältä mökkitunnelmien keskeltä.

Kuvassa viimeviikon lempiotos olohuoneen tunnelmista. En liiemmin ole kategorisoinut kukkia lempi- ja vähemmän lempilokeroihin, mutta voisin kielolle antaa melkoisen korkean lempileiman jos nyt jollekin pitäisi tässä ja nyt leima antaa. Tuoksun ja ulkonäön yhdistelmä on melko huumaava!

- Ani -

Räpsykokelma ja vielä kerran ripaus pääsiäistä.

Terkut täältä nenäliinojen keskeltä. Iski kevätflunssa. Toivottavasti ei sinne, ihan vaan jotta voitte täysin rinnoin nauttia mahtisäästä ja lämmöstä! Ihan mielettömät kelit, pakko se vielä täälläkin kertoa, jos joltain vaikka on jäänyt huomaamatta. Olen varmaan tylsimmästä päästä juttuseuraa kun jo kolmatta päivää putkeen porisen jatkuvasti säästä. Mutta katsokaa nyt sitä, mikä kesäsää!!

En nyt malttanut olla laittamatta näitä pääsiäismunaruohokuvia teille näytille. Sen kerran kun jostakin innostuu ja se onnistuu, niin hyvä kai se on jakaa että pääsee ilo tuplaantumaan tai enemmänkin kertaantumaan. Hieman laimentelin pääsiäistunnelmaa uusilla sekalaisilla räpsyillä sieltä täältä kotia. Oli muuten täydellistä tekemistä kaksivuotiaan kanssa tuo ruohojen kasvattelu. Kanamunien rikkominen on suosituimmasta päästä puuhien lajeissa, siihen kun lisää multaleikit, vesileikit ja pikkuruisten siementen käsittelyn niin ei voi pieleen mennä, paitsi ehkä keittiön puhtaudessa.

Se kuitenkin pääsiäisestä. Nyt paluu ihanaan kevätarkeen, istutellaan lisää taimia tulevaa palstakautta varten, pestään ikkunoita, metsästetään verhoja ja asennellaan niille tankoja, retkeillään ja mökkeillään, juhlitaankin vähän. Nyt kuitenkin lepäillään vielä, parannellaan iskän tänään leikattavaa polvea, meikämamman flunssaa ja kaksivuotaiaan tästä kaikesta johtuvaa leikkivajetta. Auringossa!

Superihanaa keväistä viikkoa joka lukialle! Tervetuloa uusille!
Erityiskiitos kommenteista, niitä on niin kiva aina lueskella! :) 

Helmi - pääsiäisrisu

Perhe lähti pääsiäisreissuun.

Nauttimaan sukuloinnista, suklaamunista ja via Dolorosasta ulkonäytelmän merkeissä. 

Reissuun lähtiessä pakattiin laukut ja pussukat täyteen potentiaaliinsa, näin on ollut tapana tehdä aina lapsiperhestatuksen voimaanastumisesta lähtien, vastaanpanemisista huolimatta. Kaiken kun ottaa mukaan, tuppaa aina jotain oleellista unohtumaan. Niin kävi nytkin. Kamera jäi, ja sen mukana otokset munista ja ruohoista. Niitä varmasti tulee vastaan ja on tullut jo riittämiin. Ehkä tässä kävi loppujen lopuksi ihan hyvä vahinko, ehkä jopa onnistunut ja tervetullut virkeä vaihtelu. 

Risuasetelmaa tuijotellessani tuli mieleeni kärsimys. Se taitaa kertoa enemmän pääsiäisestä kun mikään somisteltu rai tai muna. 

Parasta tässä kaikessa on kaiken voittava rakkaus!