3 x metallikori

Sunnuntaina Tampereella oli oikein menopäivä, ainakin mahdollisuutta olisi ollut moiseen. Peräkonttikirppis keskustorilla keräsi taas tänäkin vuonna aimo määrän myyjiä että löytöjenmetsästäjiä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa molempiin virkoihin, ajelimme jo aamusta muutaman ystävän kera myymään tavaraa hyvään tarkoitukseen, toivottavasti jo syksyllä ovensa avaavan uutukaisen päiväkoti Pikkupurren hyväksi. Sää oli mitä mainioin, ja onneksi päästiin me myyjätkin vuoronperään seikkailemaan toisten pöytien pariin. Sieltä tein mekkolöydön ja ihanaakin ihanamman punaisen metallikorin metallikorikokoelmani jatkoksi. Tämä uusi villitykseni ihastuttaa kokoajan enemmän ja enemmän. Mitäs olette mieltä? Sopiiko vaatekaapin sukkakori toimiston paraatipaikalle? Eikö punainen metallikori kahvoineen olekin aivan syötävän hyvän näköinen? Voiko kylpyhuoneen seinäkori toimia cd-säilyttimenä, vieläpä kun on kokonsa puolesta täydellinen ikkunalaudalla kököttämään?

Toinen ehdottomasti menemisen arvoinen tapahtuma olisi ollut Designtori Tampereen Pakkahuoneella. Siellä olisi ollut vaikka mitä, ainakin monen ihanan nimen näin osallistujalistalta. Kävi kuitenkin niin, että tältä mammalta meni puhti kuuden tunnin ulkoilun jälkeen, suureksi harmiksi. Siksipä odottelen sitäkin suuremmalla innolla ensi syksylle/joululle samanmoista tapahtumaa! Toivottavasti kaikilla olijoilla oli kuitenkin hauskaa meidänkin edestä.

Torikirppikselle olen ehdottomasti menossa jatkossakin! Sen verran hauskaa on tehdä tinkikauppaa ja jutella ihmisten kanssa, ihailla notkuvia tavaravuoria  ja udella josko silmiin pistäneen voisi huokealla haalia kotiinsa. Nyt olen tyytyväinen saaliseen. Saatiin pikkuautoille uusi koti.
Ihanaa alkanutta viikoa!

Helmi - Ystävä.

Nyt on ystävää muistettu ja sydän pakattu taas ihania sanoja täyteen, niin oma kun toisenkin. Vaikken ole suureellinen ystävänpäivän juhlia, arvostan suuresti sitä, että kalenteriin on merkattu yksi päivä, jolloin muistaa rakkailleen kertoa sen tunteen jonka tuntee heidän olemassaolostaan. 

Vaikka juhlapäivä oli ja meni tahdon vielä sanoa:
ihanaa kun olet, juuri siinä ja sellaisina kuin olet! Se on totta vuoden jokaisena päivänä!

Rautakauppa mielessäin

Heräsin taannoin tajuamaan sen tosiasian, että siitä on vierähtänyt reippaasti yli kuukausi kun viimeksi läsnäoloni piipahti rautakaupassa. Mitä luultavammin tämä ei hetkauta ketään, eikä liiemmin itseänikään, mutta hetkeksi vilahti haikeus tunnemaisemani rajapinnalla. Olihan rautakauppa sentään melkein kuin toinen kotimme jonka jylhissä maisemissa kävelimme koko kesän ja syksyn lenkit viettäen parisuhteen laatuaikaa.

Rautakauppamuistelon tiimoilta päädyin esittelemään yllä nähtävän työhuoneemme valaisimen. Se kun sopii teemaan kuin nenä nenäpäivään. Lamppu on täyttä rautakauppadesignia! Löysin valaisimen Bauhausin poistokorista hintaan 15 e enkä sitä kyennyt taakseni jättämään. Ihastuin tähän yksinkertaiseen hyllynkannakkeeseen k-raudassa, ja halusin yhdistää nämä kaksi. Lamppu päätyi työhuoneeseemme, joka siis on väliseinällä lohkaistu pieni tila makuuhuoneessamme, jonka katossa ei ole lampunpaikkaa. 

No, rautakauppaahan minulla nyt ei oikeasti ole kovakaan ikävä, vaikka siellä voikin kokea luovuuden hetkiä ja mahdollisuuksien kylläisyyttä. Mitä luultavimmin tämä haikeus liittyi kuitenkin remonttihaikeuteen tai ehkä jopa vieläkin ennemmin siihen ihanaan luovuudenhulluun tilaan jossa koko remonttiaikaisen elämän (varsinkin sen alkuvaiheen) saa ihminen viettää. No, oli miten oli, olen havainnut, että ensimmäiset merkit remontinjälkeisen kooman loppumisesta ovat havaittavissa. Huolestuttavaa sinänsä, koska tässä talossa se tarkoittaa sitä, että sormet syyhyävät ja työkalut pyrkivät pois laatikoistaan.