Helmi - hyvää mieltä peilistä

Ensiotos kylppärin puolelta.

Huoneesta, joka on osoittautunut erittäin vaikeaksi kuvauskohteeksi vaaleista pinnoistaan huolimatta. No, oppia ikä kaikki, ehkä tuon meidänkin kameran voimin saa luonnonvalotonta ja kapeahkoa tilaa kuvattua, kun vaan säätää ja opettelee nappuloiden takaa avautuvia valokuvauksen saloja.

 Kuvassa meidän saippujoutsen vahtaa äidin kookos-sooda-dödöpurnukkaa, johon tänttärä kaksivuotias meinaa aina silmän välttäessä käydä sörkkimään kaikenmaailman tahmasormillaan ja leluvempaimillaan. Olisi vahdilla hieman petrattavaa! Taitaa kuitenkin olla vain ja ihailla siroa komeuttaan, sen liiemmin vahdin hommista piittaamatta.

Siivousurakan loppuhuipennukseksi päätin kohottaa viikonlopun tunnelmaa itselleni ja kaikille peilin kanssakäyttäjille kirjottamalla tuon itsehyväksyntää kohottavan lausahduksen peilin pintaan. Tämän kyseisen lauseen ryöstin häpeilemättä sort of pink-blogin eilisestä postauksesta, jossa se näkyi esiintyvän tauluun raapustettuna. Hetken takkuilin ulkoasun kanssa, mutta annoin periksi tussissa roikkuville tahmatassuille ennen, kuin saavutin täydellisen käsialamoodin. No, uskokaa tai älkää täydellistä käsialaa ei olisi vastoinkäymisistä huolimatta saavutettu. Mutta jossain määrin, hyvä näin. Sillä homman liiallinen hiominen olis sotinut itse tekstiä vastaan. Olen tällainen kun olen, en kaunokynäjälkeä jättävä vaan vähän sinnepäin. Ja sellaisena ainutlaatuinen luomus!

Hyvää viikonloppua kaikille teille special editioneille!