Helmi - Mikä ihmeen kiire?

Ja takaisin keittiöön ja kaapinpäällisiin. 

Edellisen vimmapäivän päätteeksi laitoin vielä iltapuuhakseni toisenkin kaapinpäällisen ehompaan kuosiin. Tämä kaappi seisoo, tai pikemminkin roikkuu seinästä, keittiön ja kodinhoitonurkkauksen välimaastossa.

Tässä on kellon paikka. 

Jos ei aiemmin, niin viimeistään aina tämän kaapin edustalla huomaan: nyt on kiire!

Aika. Tässä taas yksi asia, joka realisoitui ihan uudella tavalla äitiyden myötä. Aika menee hullun lujaa. Vasta synnytyskertomuksensa jäsentäneenä huomaa olevansa uhmaikäisen mamma, siitä sitten laskeskellen; enää kahdeksan samanmoista vuosiparia ja lapsi onkin täysi-ikäien mies. Huh! 

Yksittäiset päivätkin täyttyy kaikenmoisesta, ehkä se on osittain luonnevikaista. Kalenterin pakonomainen täyttö meinaan. Kummastuttaahan se tietenkin, olen kotiäiti! Mikä ihmeen kiire?! Koti"lomailusta" huolimatta en edes muista millon viimeksi olisi ollut tylsää.. tai siis sillä tavalla, että on vaan, eikä keksi mitään tekemistä. Aina on listalla litanja tekemättömiä töitä, ihan kirjaimellisestikin, sillä olen ihan mahdoton listahullu. Meillä kaikkien papereiden kääntöpuolella on raapustettuna jonkin otsikon alainen lista, yleensä muistuttaen tekemättömistä tai aikomuksista. Kaipailen välillä tylsyyttä, teinivuosien luksusta, tunnetta kun jo melkein tuskastuu luppoaikaan.

Osittain nautin kyllä kiireestäni, olen tehoburacel kun sille päälle satun. Sillä tavalla saan insporaationi vietyä toteutukseen saakka. Mutta se tasapaino. Oi, jalo tasapaino! Sen haluaisin, että leikin keskellä en olisi kokoajan tuli takapuolen alla, ja ajatukset listojen loputtomissa riveissä. Kelloon voisi kirjottaa isoin kirjaimin "ÄLÄ HOPUTA!". Muistaisin ehkä itsekin olla hoputtamatta. Ja ehkä, en antaisi kellon hoputella. Harvoin kiireelle on oikeasti oikeutusta.

Voi ei, myslikin on lopussa!
Onpa onni, että aikomusten listalta löytyy siskon myslikokeiluvinkin testaaminen. Ihan vaan tyypillisyyttäni ja tylsyyttä pakoillakseni voisin tehdä tänään mysliä, tällä reseptillä. 

Mitähän tällä kaikella yritin sanoa? Kai toivotella rauhaisaa ja tylsää viikonloppua kaikille kiiresieluisille kanssaihmisille. Sitäpä siis!