Helmi - sairastupaviikko

Tämän talon mamma on tämän viikon jälkeen melkoisen kuvankaltaisissa tunnelmissa. Siinä vaiheessa, kun räkäpäinen huurupää on talouden toimintakykyisin henkilö, voidaan puhua silmäpussien tehokasvatuskuurista. Isä ja poikansa ovat kaikkien iloksi pysytelleet pöpöistä kaukana. Huh onnea! Miespoloinen onkin kaatunut sänkyyn, ei pöpöjen, eikä hurmaavan vaimonsa toimesta, vaan rampautunueen polvensa, joka korjauksen jälkeistä turvotustaan ja rajoitteellisuuttaan vaatii nyt kohoasentoa ja jäitä. Petikuntoisiin vanhempiin kun lisätään täysin terve kaksivuotias veijari, voitte uskoa, että talosta on tasapaino kaukana. Silmät kiinni ei kuulemma voi leikkiä kunnolla, se on tullut vanhemmille selväksi.

Kuten alkuviikolla totesin, on leikki- ja huomiovajetta yritetty täyttää mahdollisuuksien mukaan. Kaipa tuo ihan tyytyväinen on ollutkin, koko perhe on ainakin saanut lusia kiireettömästi yheteistuumin. Tänään laitettiin leikin huumassa kuosiin koko lastenhuoneen järjestys ja lelukokoelmat. Lopputulema nosti hymyn huulille. Mies vain pyöritteli silmiä, kun pölypallot ja nenäliinat lentelivät huoneen nurkissa oikein sopuisasti samassa hyörinässä kaksivuotiaan ihmetellessä kun äiti ruuvailee pinnasänkyä hurisevalla porakoneella osiksi. Nyt se siellä puhisee unentuoloaan ensikertaa isojen poikien sängyssä. Ei ole vauva enää, ei.

Tauluja rakastan eritoten silloin, kun joku niissä vain nappaa suoraan sieluun. Tämä kyseinen on rakkaudella roudattu atlantin yli. Koko taulun voi nähdä täältä. Minulla meni ensimmäiset pari kuukautta, ennen kun huomasin naisen yläkulmassa. Väsynyt äiti huolineen. Sekin kuuluu elämään - joskus.