Sneak peek! Kohti jotain uutta ja jännää.

Jos joku joskus tuppaa vilkaisemaan tuota blogihistorialitanjaa tuossa oikealla alhaalla, saattaa päätellen tehdä huomion että kotiani-blogilla siintää vuosipäivä ihan tässä nurkan takana. 
Tarkemmin ottaen tuo yksvuotis-syntymäpäivä on 1.12, sillä juurikin sinä päivänä startattiin vuosi sitten täällä kirjoittelut joulukalenterin merkeissä. 

Olette ehkä huomanneet että tänä vuonna ei jouluilut ole vielä päässeet ajatusta pidemmälle tämän blogin tuotoksissa, ja muutenkin on hieman laiskanoloista ja retuperällään tämä blogin ylläpito ollut. Suuret pahoittelut moisesta! Lupaan kuitenkin että en ole täysin laakereillani maannut tässä syksyn pimeydessä, vaikka sekin olisi varmasti ollut poikaa se, vaan täällä on taottu ja väännetty jotain mukavaa uutta ja jännittävää, josta kerron teille juhlallisesti nyt jo ihan parin päivän päästä synttäripäivän kunniaksi! Kuvissa pientä paljastelua asian tiimoilta, kävin tuossa päivä pari takaperin hieman vakoilemassa mitä ahkeralla puusepänpajalla oikein väkerrellään näin joulun alla.

Tämän kaiken salamyhkäisen lisäksi meinaan pakata laukkuni ja vaihtaa blogiosoitetta tämän samaisen riemukkaan ensivuoden päätöksen merkeissä! Tällaisiin menoihin liitetään myös ilman muuta arvontaa, kuten blogien tapoihin kuuluu! Pysykää siis linjalla!
Siispä sunnuntaista lähtien kotiani löytyy toisesta osoitteesta, ei kuitenkaan huolta kerron siitä tarkemmin ja selkeämmin lisää, niin ettei kukaan eksy tänne netin syövereihin uutta osoitetta löytämättä. 

- Ani -

Harmoniaa, herkkää ja niin hurmaavaa!

Hurmaavista puitteista, hellyyttävistä kanssaihmisistä ja henkeäsalpaavan kauniista h-hetkestä oli meidän "häämatka" atlantin toiselle puolen tehty. Kaunis siskoni sai unelmansa kanssamatkaajaksi vanhuuteen ja ihan näin puolueettomasti uskallan väittää että juhlan tunnelma oli yksi vuosisadan parhaimmista! Onnea ja isot kiitokset vielä teille rakkaat! Pus!

Me pitkänmatkalaiset saatiin olla ja nauttia koko viikonlopun yli olostamme ihanalla häätalolla, joka oli puitteiltaan ihan mieletön hyvällä maulla kunnostettu parin sadan vuoden takainen maalaistalo. Oman pienen lammen rannalla komeili upea tiilitalo hieman vinksallaan joka kulmasta, mutta silti jylhästi muistutellen menneiden aikojen tuulista upeine lattialankkuineen ja ihanine antiikkikalusteineen. 

Näpsin viimeisenä päivänä sieltä täältä kuvia sen minkä kerkesin pakkailujen lomasta. Olen huomannut että reissuissa ja juhlissa olen mahdottoman huono kuvaaja. Unohdun niin rupattelemaan, istuskelemaan, nauttimaan, paimentamaan poikaa tai muuten vain haahuilemaan että kameran olemassaolo tulee vasta mieleen tavanomaisimmin nukkumaan mennessä. Itse häistä en ehtinyt nappaamaan yhtään kuvaa, sillä unohduin vain ihailemaan ja olemaan ohjelmassa täysillä mukana. (tässä syy miksi pidän sisustusblogia, jossa kuvauskohteet pysyvät paikallaan päivästä toiseen)

Tämä muutaman viikon syysloma ja blogitauko on tehnyt gutaa! 
Ei tässä nyt ihan uudestisyntyneitä toki olla. Väsyt ja aamuiset posliinihetket jatkuu jatkumistaan vaikka onneksi jo puolet pienemmällä teholla. Iloa ja intoa on sitäkin jo purskahtanut pääkoppaan runsas satsi, ja niinpä ehdin jo matkalta palattua kaksin kappalein kalusteitakin meidän huusholliin hankkimaan. Ehdin kuin ehdinkin tähän syksyn kodinlaittamisvimmaan mukaan, ehkä tuolla unelmaisen inspiroivalla majatalolla oli osansa, sillä eihän siellä voinut olla sisustussyyhyt syttymättä!

Ihanaa olla taas täällä!


- Ani -

Helmi - kollaasi

Tein tänä sunnuntaina koosteen lempihelmistä. Välillä on mukava muistella menneitä kuvia selaillen, sitä on tällä viikolla tultu tehtyä enemmänkin. 

Sen suuremmitta pulinoitta linkkaan teille styleroomin puolella perjantaina julkaistun jäsenhaastattelun. Siellä pulisen vastausten muodossa enemminkin, käykäähän lukasemassa. Samalla voi tutustua styleroomin mukaviin kuvakansioihin, on melko inspiroivaa puuhaa voin luvata!

Raikasta syyssunnuntaita! 

- Ani -

Sekalaiset otokset ja muovittomuus

Nyt on käsillä viikko ilman päätä. Päätön viikko siis. Ajatukset juoksee sellaisissa svääressä mihin ei edes ajatusten omistajalla ole minkäänlaista kosketusta. Välillä ajatukset pysähtyy sanoinkuvaamattoman kummallisiin tunnelmiin ja toisinaan täydelliseen tyhjyyteen. 

Ajatus, mikä se edes on? Ajatus, eli kai sitten, yhtäkuin ajattelija itse. Eikai niitä voi toisistaan erottaakaan. Mitä sitten kun omat ajatukset eivät tunnu omilta, tai edes kenenkään tässä maailmassa vaikuttavan ajatuksilta. Voiko ajatuksiin tulla murtovarkaita tai kuokkavieraita? 

Naisen elämää! Apuuva!

Toivotaan että tästä seuraa jotain suurta ja luovaa!

Mikään järjellisesti rajattava aihe ei tunnu sopivan tämän viikon tunnelmiin, niinpä päädyin sekalaisiin kuviin. Aivottoman naisen ja kameran aamuisen yhteistyön tuloksiin sekä muutamaan vanhaan otokseen. 

Näihin sekalaisiin tunnelmiin sopiinee myös muovittomuudesta raportointi. 

Puolivälissä muovitonta kuuta mennään. Huomaan aika monessa asiassa kiinnittäväni huomiota missä muovi on täysin tarpeeton, ja missä taas sen käyttö on perusteltua. Onhan se totta että muovin käyttö tietyissä tuotteissa on täysin käytännöllistä ja jossain määrin esim. hävikkiä vähentävää tai hygieenistä. Tarpeettomia kohteita vaan tuntuu kuitenkin vilisevän huomattavasti enemmän silmien edessä, kun niitä tarpeellisia. Lisäksi toivoisin että kaikki järkevästi perustellut muovipaketointivälineet kehitettäisiin sellaisiksi, että niiden kierrättäminen olisi järkevää. Muillekin kuin limsapulloille ja maitotölkeille voisi kehittää palautus- tai kierrätysjärjestelmän. Esimerkiksi jugurtti+rahka+ym. muovikuppituotteet voisi myös standardoida joksikin palautettavaksi ja kierrätettäväksi rasiaksi.

Tämän viikon oivallus muovittomuudesta: Mitä prosessoidumpi tuote sen suuremmalla todennäköisyydellä muovipaketointi on järeää. 

Ei eineksille, kyllä raaka-aineille ja itse tehdylle ruoalle. 

Tänään syödään tortilloja, mutta letutkin tehdään itse. Kaupan muoviinpakatut levyt jääkööt hyllyyn.

Hymyntäyteistä tiistaita!

- Ani -