Satumetsän uusi kaappi

Rattoisat sadepäivän terkut meidän sairastuvasta. Kummasti on ollut aikaa pitkästä aikaa järjestellä kotia samalla kun on kotikaranteenissa sairasta karhunpoikaa hoitamassa. Leikin lomassa on hyvä laitella lelut lastenhuoneessa uuteen jäjrestykseen. Kovista hallintayrityksistä huolimatta on taas myönnettävä, että kyllä se lelumäärä vain kasvaa kasvamistaan. Hitaasti mutta varmasti. Turha sitä kai kuitenkaan on vielä liikoja aiheesta huokailla, synttärit ja joulukin melkein kolkuttelee taas oven takana. 

Viikontakainen kaappiostos on päässyt komeasti käyttöön ja iloisesti sieltä saa poika ihan itse napattua aamulla vaatteita ylleen kettuja hännästä vetämällä. Ketut matkasivat meidän mukaan amerikanmantereelta ja ehkä ne osaltaan olivatkin vauhdittamassa viimein kaappihankinnan toteutumista. Jostain täytyy aina lähteä liikkeelle!

Kaapin kanssa olen ollut todella tyytyväinen. Se on juuri sopivan kokoinen meidän lastenhuoneeseen. Tykkään suuresti sen sorvatuista sulojaloista ja mukavasta jykevästä ylätasosta, joka on juuri sopivalla katselukorkeudella. Maalipinta on elämänvarrella saanut kolhuja ja kupruja, mutta se ei minua liiemmin haittaa. Ja jos joku päivä saa oikein kunnon puuhapuuskan voi sen sutia uudella maalilla entistäkin ehoisammaksi.


- Ani -

Harmoniaa, herkkää ja niin hurmaavaa!

Hurmaavista puitteista, hellyyttävistä kanssaihmisistä ja henkeäsalpaavan kauniista h-hetkestä oli meidän "häämatka" atlantin toiselle puolen tehty. Kaunis siskoni sai unelmansa kanssamatkaajaksi vanhuuteen ja ihan näin puolueettomasti uskallan väittää että juhlan tunnelma oli yksi vuosisadan parhaimmista! Onnea ja isot kiitokset vielä teille rakkaat! Pus!

Me pitkänmatkalaiset saatiin olla ja nauttia koko viikonlopun yli olostamme ihanalla häätalolla, joka oli puitteiltaan ihan mieletön hyvällä maulla kunnostettu parin sadan vuoden takainen maalaistalo. Oman pienen lammen rannalla komeili upea tiilitalo hieman vinksallaan joka kulmasta, mutta silti jylhästi muistutellen menneiden aikojen tuulista upeine lattialankkuineen ja ihanine antiikkikalusteineen. 

Näpsin viimeisenä päivänä sieltä täältä kuvia sen minkä kerkesin pakkailujen lomasta. Olen huomannut että reissuissa ja juhlissa olen mahdottoman huono kuvaaja. Unohdun niin rupattelemaan, istuskelemaan, nauttimaan, paimentamaan poikaa tai muuten vain haahuilemaan että kameran olemassaolo tulee vasta mieleen tavanomaisimmin nukkumaan mennessä. Itse häistä en ehtinyt nappaamaan yhtään kuvaa, sillä unohduin vain ihailemaan ja olemaan ohjelmassa täysillä mukana. (tässä syy miksi pidän sisustusblogia, jossa kuvauskohteet pysyvät paikallaan päivästä toiseen)

Tämä muutaman viikon syysloma ja blogitauko on tehnyt gutaa! 
Ei tässä nyt ihan uudestisyntyneitä toki olla. Väsyt ja aamuiset posliinihetket jatkuu jatkumistaan vaikka onneksi jo puolet pienemmällä teholla. Iloa ja intoa on sitäkin jo purskahtanut pääkoppaan runsas satsi, ja niinpä ehdin jo matkalta palattua kaksin kappalein kalusteitakin meidän huusholliin hankkimaan. Ehdin kuin ehdinkin tähän syksyn kodinlaittamisvimmaan mukaan, ehkä tuolla unelmaisen inspiroivalla majatalolla oli osansa, sillä eihän siellä voinut olla sisustussyyhyt syttymättä!

Ihanaa olla taas täällä!


- Ani -