Hunajaa ja hömpöttelyä

Kaksi vanhaa villitystä on viimeaikoina uudelleen vyörähtäneet elämääni. Molemmat tavat ovat mukana kulkeneet jo pitkään, mutta nyt uusi innostus on nostanut päätään hetken hiljaiselon jälkeen. Molempia yhdistää tuo harmaan ja korkin yhteiselosta kumpuava esine, joka näkyy kuvissa.

Sokerittomuuskokeilun ja kurkkukivun myötä olen litkinyt viimeaikoina mahdottomia määriä teetä, etenkin yritit ja vihreät ovat hurmanneet. Pitkään jo harmistelin teevarastoni suuruutta, kun olin aivan lopen kyllästynyt arkiseen teen juontiin. Eikä niitä varastoja niin vain olisi sieltä juhlien vauhdilla kuluteltu. No, olin kai hamstrannut niitä pahan päivän varalle ja hyvä niin! Nyt niitä meinaan on sitten hauduteltu ja hörpitty. Hunajaakin voi jo lisäillä, kun sokerittomuudessa olen edennyt vaiheeseen, jossa harjoitellaan sokerin nauttimisesta pienissä määrissä. Olen kyllä jo todennut, että olen paljon parempi absolutisti kuin kohtuukäyttäjä, eihän noita määriä voi hallita millään. Hetkeksikin ajatus herpaantuu niin sitä on jo santsiannos meneillään hyvää vauhtia. Huhheijaa. Näillä hajamielisyysasteilla mennään ei muuta voi. Onneksi tämä ei ole niitä elämän vakavimpia asioita!

Toinen villitys on kirpputorivaeltelu. Tämä ei sitten varsinkaan ole mitään uutta, mutta itselleni kohtalaisen pitkän tauon jälkeen olen taas löytänyt monena viikkona itseni useampaan otteeseen penkomassa aarrepöytiä. Kaikki taisi lähteä siitä, kun omat varastot sai siivottua ja pois myytyä, sitä kai oli pakko jäädä muidenkin pöytiä samalla katselemaan. Kirpputoreilta, kirpuistaan huolimatta, tuppaa käteen jäämään jos mitäkin uutta ja joskus jopa tarpeellista, kuten tämä kannu. Tykästyin niin väriin ja muotoon ja kaikkeen, että pakkohan se oli kotiin kuskata vaikka tiesin saavani selitellä. Kannuja kun on ja teenhaudutukseenkin tarkoitettuja mutta minkäs sitä nainen voi itselleen kun näkee jotakin "ainutlaatuista" ja "melkein ilmaista". Melkein sanoi mieskin ja hyväksyi hömpöttelyn. On se niin ihanaa kun saa olla nainen!