Luukku 3 : Joulu tuli kotiin

Näin se vaan tämäkin emäntä kapusi portaat ylös ullakolle ja otti esiin kynttilänjalat ja kuusenkoristeet. Sunnuntaiaamun kunniaksi puunailtiin kolmisin koti koreaksi. On se hellyyttävää kun kaksivuotiaskin haluaa oman rätin ja kulkee jälkitarkastajan omaisesti äidin perässä, "minä fiihfoo, inä haluu fiihfoo!"

Tasan kaksi vuotta sitten, juuri mammalomalle jäätyäni, rämmin suuren mahani kanssa pusikkoon ja napsin sieltä oksia. Kotona sitten vääntelin rautalangan avulla suurehkon kranssin. Kranssimme saa roikkua pianon päällä kesät talvet, mutta joulun kunniaksi roikotan ympyrän keskellä sesonkiin sopivia killuttimia. Nämä kyseiset ovat vuoden takaisia Sia:n joulukoristeita. Jottei oksatarinointi lopu lyhyeen, jatkoin teemaa myös ruokapöydälle. Jos siis joku joskus ihmettelee, miksi tampereen puskissa rapisee, se olen todennäköisesti minä sisustusvisiot mielessäni! Se kun vain on niin, että luonto tekee parhaat koristeet!

Tässä on hyvä olla, tunnelmaa, tuoksuja, hiljaisuutta. Oma koti, kynttilän valo, lämpö, pehmeys, lumi, joulu ja tietenkin ne rakkaat ihanat tuhisemassa untaan vällyjen välissä. 

Onnea on olla kiitollinen elämästä!