Meillä joulupuuro on aina tehty uunissa. Siellä se mehevöityy itsekseen, ilman että kukaan vahtii palaako se pohjaan. Lapsuudessa meillä oli puuhella, joka loi tunnelmaan ja puuron makuun vielä sen viimeisen täydellistävän silauksen. Äidillä on upea elämää nähnyt pata joka nostetaan koreilemaan jouluaamuna pöytään. Sieltä saavat kaikki kauhoa puuroa lautasilleen ja päälle vielä kaadetaan kunnon annos sekametelisoppaa.
Kaksimaalainen kun olen, kaipaan jouluun jotakin molemmista maista. Ehkä suurin suosikkini Bulgarian vaikutuksista jouluuni ovat nämä ihanan pienet perinteiset savipadat. Niihin teen joulupuuron, eikä puuropöydän kattaus voisi mielestäni paljoa kauniimmaksi tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti