Värikäs koti.

Viimeaikoina on blogeissa pyörinyt värihaaste ja sitä kautta värien, värikkyyden ja värittömyyden tiimoilla on pyöritty monesta eri näkökulmasta. Lähdin itsekin ihan pohtimaan meidän huushollin väriloistoa. Onko meillä värikäs koti?

Tosi usein kun joku astuu meille ja avaa analyyttisen suunsa, kuuluu jossakin lausahduksissa takuuvarmasti myös värien käytöstä. On rohkeaa värien käyttöä tai "onpas erikoisia väriyhdistelmiä" tai yksi mun lemppareista "yllättävän paljon värejä olematta värikästä".

Jos pakkaisi irtotavarat pois näkyvistä olisi asunto riisuttuna täysin mustavalkoinen, lukuunottamatta lastenhuoneen tapettia ja lastenhuoneen sekä vessan turkoosia patteria. Ihan yllätyin itsekin kun rempan yhteydessä oli kaikki pinnat kutakuinkin päätetty, miten mustavalkoinen lopputulemasta tuli. Se ei tosin ole harmittanut yhtään. On jotenkin ihanaa kun voi niin huolettomasti tuoda kaikenmaailman löytöjä kotiin välittämättä siitä sopiiko se meidän keltaisen seinän sävyyn, meidän seinä kun on valkoinen tai vähintäänkin haalean vaalean harmaa. Siihen periaatteessa sopii kaikki. Ja ihan näin käytännön syystä, meidän ykköskerroksen pohjolan pimeysleveyksillä sijaitseva viiskytluvun asunto ei ole todellakaan mikään valokylpylä. Isoista valkoisista pinnoista on oikeasti apua pimeyteen. Valoisuuden ja helppouden lisäksi valkoisen pinnan eteen on herkullista luoda jyrkkiäkin kontrasteja maustamaan maanläheistä pehmeyttä.

On helppoa olla melko kaikkiruokainen. Ennen joskus saatoin tokaista, että en pidä jostain väristä tai sävystä. Mutta kas kummaa, voikin olla, että ensi syksynä se on suosikkini. Kaikille väreille on paikkansa ja ehkä myös aikansa. Minulle onkin jokseenkin huomattavasti luontevampaa sanoa, että meillä on vähän kaikkia värejä, kuin sanoa että olen valinnut oranssin tehostevärin. Ehkä siinä onkin se yksi ja ainut asia jota väreissä kavahdan, mitä sisustukseen tulee. Kavahdan sitä, että värejä on vain yksi tai kaksi. Silloin jotenkin se ainut väri pomppaa silmään todella terävänä ja kirkkaana ja hallitsee koko värimaailmaa. Pidän enemmän siitä kun värit puhelevat keskenään ja luovat jonkin sortin tasapainon. 

Mitä värien haalintaan tulee, luotan täysin intuitiooni. En ole ikinä osannut katsella värikarttoja tai miettiä mitkä värit jotenkin sopii toisiinsa ja mitkä ei. Kun ihastun esineeseen luotan, että se sopii sinne muiden ihastuksien joukkoon. Ja kyllähän sen huomaa kun joku ei jonnekin sovi, ja jos ei huomaa niin sittenhän se ei haittaakaan vaikka jotkut värit vähän ryhtyisivätkin riitaan. Välillä sitäpaitsi riita on huomattavasti parempi kuin mitäänsanomattomuus. Niinhän ne vastaväritkin toimii. Siksipä meiltä löytyykin sinistä ja keltaista, oranssia ja punaista, vihreää ja ruskeaa ja valkoista sekä kuparia. Suurinta osaa näistä vielä monissa sävyissä, niinkuin kaikkiruokaisen valioon kuuluu.

Utuinen ja sateinen aamupäivä ei tänään houkuttanut yhtään kameran varteen, ja niinpä päädyin väripohdinnoissani pyörimään vanhojen kuvien parissa. Näitä kuvia jos katsoo, niin meillähän on oikein väriloistoa kaikessa loistokkuudessaan, mutta ei anneta kuvien valehdella, voin joku kerta kerätä kollaasiin pelkistä mustavalkoisista kuvakulmista. On meillä kuitenkin väriä ja onneksi niin! Eihän se olisi meidän koti muunlaisena.


Löytyykö teidän kotoa värejä ja jos niin millaisia?


Sadepäiväterkuin, 

- Ani -