tiistai 11. marraskuuta 2014

Värikäs koti.


IMG_7394


Viimeaikoina on blogeissa pyörinyt värihaaste ja sitä kautta värien, värikkyyden ja värittömyyden tiimoilla on pyöritty monesta eri näkökulmasta. Lähdin itsekin ihan pohtimaan meidän huushollin väriloistoa. Onko meillä värikäs koti?

Tosi usein kun joku astuu meille ja avaa analyyttisen suunsa, kuuluu jossakin lausahduksissa takuuvarmasti myös värien käytöstä. On rohkeaa värien käyttöä tai "onpas erikoisia väriyhdistelmiä" tai yksi mun lemppareista "yllättävän paljon värejä olematta värikästä".

Jos pakkaisi irtotavarat pois näkyvistä olisi asunto riisuttuna täysin mustavalkoinen, lukuunottamatta lastenhuoneen tapettia ja lastenhuoneen sekä vessan turkoosia patteria. Ihan yllätyin itsekin kun rempan yhteydessä oli kaikki pinnat kutakuinkin päätetty, miten mustavalkoinen lopputulemasta tuli. Se ei tosin ole harmittanut yhtään. On jotenkin ihanaa kun voi niin huolettomasti tuoda kaikenmaailman löytöjä kotiin välittämättä siitä sopiiko se meidän keltaisen seinän sävyyn, meidän seinä kun on valkoinen tai vähintäänkin haalean vaalean harmaa. Siihen periaatteessa sopii kaikki. Ja ihan näin käytännön syystä, meidän ykköskerroksen pohjolan pimeysleveyksillä sijaitseva viiskytluvun asunto ei ole todellakaan mikään valokylpylä. Isoista valkoisista pinnoista on oikeasti apua pimeyteen. Valoisuuden ja helppouden lisäksi valkoisen pinnan eteen on herkullista luoda jyrkkiäkin kontrasteja maustamaan maanläheistä pehmeyttä.

On helppoa olla melko kaikkiruokainen. Ennen joskus saatoin tokaista, että en pidä jostain väristä tai sävystä. Mutta kas kummaa, voikin olla, että ensi syksynä se on suosikkini. Kaikille väreille on paikkansa ja ehkä myös aikansa. Minulle onkin jokseenkin huomattavasti luontevampaa sanoa, että meillä on vähän kaikkia värejä, kuin sanoa että olen valinnut oranssin tehostevärin. Ehkä siinä onkin se yksi ja ainut asia jota väreissä kavahdan, mitä sisustukseen tulee. Kavahdan sitä, että värejä on vain yksi tai kaksi. Silloin jotenkin se ainut väri pomppaa silmään todella terävänä ja kirkkaana ja hallitsee koko värimaailmaa. Pidän enemmän siitä kun värit puhelevat keskenään ja luovat jonkin sortin tasapainon. 

Mitä värien haalintaan tulee, luotan täysin intuitiooni. En ole ikinä osannut katsella värikarttoja tai miettiä mitkä värit jotenkin sopii toisiinsa ja mitkä ei. Kun ihastun esineeseen luotan, että se sopii sinne muiden ihastuksien joukkoon. Ja kyllähän sen huomaa kun joku ei jonnekin sovi, ja jos ei huomaa niin sittenhän se ei haittaakaan vaikka jotkut värit vähän ryhtyisivätkin riitaan. Välillä sitäpaitsi riita on huomattavasti parempi kuin mitäänsanomattomuus. Niinhän ne vastaväritkin toimii. Siksipä meiltä löytyykin sinistä ja keltaista, oranssia ja punaista, vihreää ja ruskeaa ja valkoista sekä kuparia. Suurinta osaa näistä vielä monissa sävyissä, niinkuin kaikkiruokaisen valioon kuuluu.

Utuinen ja sateinen aamupäivä ei tänään houkuttanut yhtään kameran varteen, ja niinpä päädyin väripohdinnoissani pyörimään vanhojen kuvien parissa. Näitä kuvia jos katsoo, niin meillähän on oikein väriloistoa kaikessa loistokkuudessaan, mutta ei anneta kuvien valehdella, voin joku kerta kerätä kollaasiin pelkistä mustavalkoisista kuvakulmista. On meillä kuitenkin väriä ja onneksi niin! Eihän se olisi meidän koti muunlaisena.


Löytyykö teidän kotoa värejä ja jos niin millaisia?


Sadepäiväterkuin, 

- Ani -


IMG_9902

IMG_9852

IMG_7510

IMG_7522

IMG_8759

IMG_8706



12 kommenttia:

  1. "Onpa lämpöä, sävyjä eikä yhtään kliinistä!" on lempparikommenttini kodistamme. Siitä minä pidän :). Värikäs elämä, lämmin, rauhallinen koti, joka kaikkine puutteineen (60-luvun alun alkuperäinen keittiö ja kylppäri ja muovimatot) tuntuu niin täydelliseltä! Lempivärini on valkoinen ja se saa kodissamme näkyä erilaisina pintoina, sävyinä ja materiaaleina. Yksinään se voisi olla kuitenkin herkästi kliininen tai "katalogimainen". Niinpä sen rinnalta löytyy miehen tumma työpiste, 60-luvun puiset lakkapintaiset ovet, vanhaa arkkua, itse verhoiltua työtuolia (ei valkoinen!), kirjoja, kansioita, kymmeniä tauluja tai valokuvia kehyksissä, löydettyä, kunnostettua, saatua, keskeneräisiä projekteja ja haaveita. Liiallinen tiukkuus värien kanssa tekee kodista helposti jyrkän, ehkä jopa kovan ja joskus tylsän. Vuokrakämpässämme olemme joutuneet tyytymään täällä oleviin vanhoihin tapatteihin (mm. makkarin vaaleanpuna-vaaleanruskea-valko-raidalliseen tapettiin), mutta juuri joku kysyi, olemmeko itse tapetoineet, kun tapetit sopivat niin hyvin tänne! Ei, juuri näitä tapetteja en olisi (todellakaan) valinnut meille, mutta kokonaisuus silti toimii. Tasapaino, lämpö, sävyisyys ja pehmeys, niistä pidän omassa kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Musta on aina ihana kun joku kuvailee kotiaan ja riviväleistä huokuu selkeesti tyytyväisyys ja ylpeyttäkin! (:
      Ja upeeta että oot sitä mieltä että kaiken ei tarvi olla täydellistä ollakseen täydellistä!! Näin se onki, ja elämässä ei todellakaan aina voi valita ihan jokasta yksityiskohtaa, mutta mun mielestä hyvä sisustaja saa paljon juttuja kierrettyä ja saa lopputuloksesta kuitenkin hyvän näkösen kokonaisuuden. Sisustuksessa saa ollakin osa sattumaa ja kompromissia!

      Poista
  2. Ihastuttavia värejä ja väriyhdistelmiä teillä! Itse pidän kovasti sisustuksessa väreistä ja maku vaihtelee tämän tästä. Harmittaa vaan, että remontin yhteydessä tuli tehtyä pari sellaista tapettivalintaa, että se hieman rajoittaa värien käyttöä. Nooh, ensi kerralla kun kodin pintoja päivitän, niin valintana taitaa olla enemmänkin mustavalkoiset pinnat. Siihen voi tosiaan niin rajattomasti sekoittaa kaikenlaisia värejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjut! Mustavalkosuus helpottaa kyllä pitkälle etenki jos on sellanen kokeilunhalunen niinku minä, mutta kyllä ne väripinnatkin elävöittää kun niitä on sopivasti. Joskus jos on tosi iso väripinta jossain niin kannattaa tuoda jotain tosi erilaisia värejä lisää huoneeseen niin sen yhden värin hallinta vähän heikkenee, esim joku kirjava matto tai nojatuoli tai verhot.. lopputulema voi ollakin harmonisempi sillon.

      Poista
  3. Kivasti väriä on ainakin näissä kuvissa! Meillä on tällä hetkellä kai aika monen mittapuun mukaan tosi väkikästä. Väriä on esineissä ja ihan seinissäkin. Mutta silti olen kuullut kodistamme sellaisenkin kommentin että onpa valkoista! :-D Tämä johtunee siitä, että lähes kaikki kalusteemme ovat valkoisia. Kuulostaa sekavalta, myönnän :-) Uudesta kodista on tulossa pinnoiltaa mustavalkoinen, eli siellä ajattelin pitää värit enemmän pelkissä esineissä. Talon tyyli tulee olemaan niin erilainen kuin tämän nykyisen, että sinne ei tämä huvikumpumaisuus enää oikein istu. Ja aikansa kutakin, itsekin kaipaan jo taas vähän vaihtelua, ei viitsi tehdä uudesta kodista edellisen kopiota :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ah! Heti kun joku sanoo sanan huvikumpu niin mulla sykähtää! Se on niin ilosen värikkään kuulonen koti että! (:
      Mut ymmärrän täysin kun haluat erilaista, se on mullakin eka mitä sanoin meidän tokasta omasta kodista. Siitä tulee jotain erilaista kun edellisestä, vaikka sekin oli ihana ja rakas. Mutta kuka sitä nyt jaksaa saman projektin tehdä kaksi kertaa? :D Rakennatteko ihan vai onko uusi koti ostettuna? Voi että, uuden ideoiminen on ihan parasta!!

      Poista
  4. Hei, mää oon vähitellen muuttunu passiivisesta lukijasta osallistuvammaksi ja ruvennu kommentoimaan blogeihin. Kivaa :D. Meillä on yleisesti ottaen melko musta-valkoista, mutta koko ajan enenevässä määrin meillä on myös värejä (kunhan vain pääsen pensselinvarteen käsiksi ja saan loppujenkin huonekalujen pintaan maalia). Oon tullut siihen tulokseen, että mulla ja serkullani Suvilla (yllä :D) on suhteellisen vastakkainen ajatusmaailma sisustuksen suhteen ;). Pidän harmonisesta ja pehmeästä sisustuksesta - muiden kotona. Mutta itse varmastikin kuolisin tylsyyteen, jos ympärilläni kaikki olisi vaaleaa, hillittyä, sävyisää ja rauhallista (nyt en puhu kenenkään sisustuksesta yksittäin, vaan yleisesti :)). En vain pysty elämään ilman räikeitä kontrasteja ympärilläni, ilman mustan ja valkoisen vuoropuhelua, ilman pikantteja yksityiskohtia, ilman kuoseja, ilman kirkkaita värejä. Värit meillä on nimenomaan kirkkaita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa! kiva kun kommentoit (; <3 Mä oon kans kontrastien ystävä vaikka kyllä ajoittain pyörin maanläheisissä ja tummissa sävyissäkin ihan tosi hyvin. Mutta aina pitää olla mukana mustaa ja valkosta että mun silmä saa riittävästi rajoja ja selkeitä kiintopisteitä. Rakastan semmosia linjaavia esineitä. Esim tummat ohuet taulunkehykset vaaleella pinnalla tms. Ja väreissä osaan kyllä kuvitella sun kodissa eloa! Rohkeesti vaan ja ihanaa kun tykkäät yhdistellä erilaisia kuoseja ja kaikea!!

      Poista
  5. Hauskaa, Mandi, kun kommentoit! Kyllä, meidän ajatus(sisustus)maailmoissa on paljon samaa (kuten aitojen materiaalien ja vanhojen, elämää nähneiden tuotteiden arvostus), mutta kotiemme lopputulokset ovat väreiltään todella erilaiset! Ennen naimisiinmenoa mun tiloista ei löytynyt edes mustaa joitain kiinteitä pintoja, työtuolin jalkoja, kelloradiota, muutamia vetimiä, paria johtoja ja tietokoneen näppäimiä lukuunottamatta. Nyt löytyy mustaakin tuomassa ryhtiä! Minä pidän väreistä - muiden kodeissa! Hyvä opiskelukaverini (pitää sisustus-/kotoilublogia Ai karkkii! http://aikarkkii.blogspot.fi/search/label/koti ) rakastaa värejä ja omistamme paljon samanlaisia ja saman tyylisiä tarvikkeita ja esineitä - hän mahdollisimman kirkkaissa ja puhtaissa sateenkaaren väreissä, minä lähinnä valkoisina joitain satunnaisia mustia, beigejä ja harmaita lukuunottamatta :D. Aivan ihania värejä ja kiinnostavia yksityiskohtia, mutta ei meille :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivat sisustusserkusjutut täällä! ;) On se hyvä kun voitte sitte vierailla toistenne luona aina vähän vaihtelussa virkistymässä!!

      Ja kiitos Suvi uudesta blogivinkistä, on kyllä ihanasti värejä taas vähän erilailla kun meillä (ehkä kirkkaammin?) mutta kivoja yksityiskohtia siellä on paljon! Ja ei vitsit on komee talo/asunto missä bloginpitäjä asuu! Aaah!

      Poista
  6. Kävinkin täällä jo kännykällä ihastelemassa, mutta en sillä tykkää kommentoida :) On niin herkut värit teillä! Ihan erilaisia sinisen sävyjä, en sellaisia osaisi meidän kotiin kuvitella, mutta toimii. Nuo nahkatuolit varsinkin oranssin tyynyn kanssa, kyllä. No kyllä myös se sinivalkoinen tuoli, kauniisti yhdistetty vaaleamman siniseen sivupöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jutta! Kiva kun tulit vielä kommentoimaan!! Se on jännä miten sävyt toimii niin erilailla eri ympäristöissä ja yhdistelmissä, itsekin ihan oon yllättyny tästä sinisyyden sävyrunsaudesta joka on puolivahingossa meille rakentunu. :D Mutta kiva kuulla että toimii!

      Poista